Yhä useammin pankki kutsuu opiskelijaa

Suomessa on perinteisesti arvostettu mahdollisuutta kouluttautua mahdollisimman pitkälle taustasta riippumatta. Nykyisen hallituksen vuonna 2017 opintotuista hakemat säästöt ovat kuitenkin iskeneet tähän periaatteeseen kipeästi. Jopa yli 80 euroa kuussa kutistunut opintoraha ja toisaalta opintolainaan tehty lisäys tekevät opintotuesta lainapainotteisen. Eriarvoisuutta tämä lisää monella tasolla.

Opintopaikan hakeminen ja vastaanottaminen ovat joka tapauksessa merkittävä elämänmuutos. Odotettavissa oleva taloudellinen epävarmuus voi olla se tekijä, joka saa toiveikkaan nuoren luopumaan hakusuunnitelmista.

Tämä ei edistä valtion tavoitetta, jonka mukaan 50 prosentilla 39-vuotiaista tulisi olla korkeakoulututkinto vuonna 2030. Kaikilla ei ole halua kouluttautua korkealle, joten jos 50 prosentista halutaan pitää kiinni, olisi hyvä varmistaa, että halukkailla on taloudelliset edellytykset lähteä opiskelemaan.

Opiskeluaikana esimerkiksi vanhemmilta saadun avustuksen puute korostuu, ellei itsenäisiä tuloja ole riittävästi. Kutistunut opintoraha tarkoittaa, että kun menoista ei voida enää tinkiä, on käytettävissä olevan rahan määrää lisättävä töillä tai opintolainalla. Siis joko opintojen täyspäiväisyys kärsii tai velaksi eläminen aloitetaan jo ennen työelämään astumista.

Lainanoton edessä opiskelijat ovat lisäksi eriarvoisia sen mukaan, millaisena taloudellisena riskinä tuleva takaisinmaksu näyttäytyy. Hyvin työllistävälle ja hyväpalkkaiselle alalle – esimerkiksi lääkäriksi – opiskelevalle opintovelka ei ole samanlainen riskitekijä kuin vaikkapa työllistymisen epävarmuudesta murehtivalle generalistille.

Lainaa ei välttämättä oteta mielellään. Siksi opiskelijat ovat usein opintojen pitkittymisenkin uhalla valinneet töiden tekemisen. Tiukentuneiden tutkintoaikavaatimusten vuoksi tämäkään ei ole enää aina mahdollisuus. Lainaa ottaneiden osuus onkin Kelan tilastojen mukaan vuodesta 2015 kasvanut.

Työelämään ei ole helppo lähteä miinuksella. Lainataakkaa tuskin haluaa kasvattaa kukaan. On erikoista, että opiskelijoilta tätä selkeästi silti edellytetään. Samalla opetetaan, että velaksi eläminen on normaalia toimintaa.

Tukea opiskelija voi toki saada myös asumiseen. Yleisen asumistuen piiriin siirtyminen oli monelle yksin elävälle positiivinen muutos. Tuen laskeminen ruokakunnan tulojen perusteella asettaa kuitenkin hankalaan asemaan opiskelijat, jotka asuvat ansiotyössä käyvän kanssa.

Kyseessä ei välttämättä ole kumppani, jolla olisi mitään velvoitetta jakaa kuluja opiskelijan kanssa. Se, että tällaisen asuinkumppanin tulot vaikuttavat opiskelijan tukiin, on selkeä epäkohta.

Jos suomalaista koulutusta ja sen perusperiaatteita todella arvostetaan, sen soisi näkyvän myös käytännössä. Opiskelijoille on taattava riittävä taloudellinen tuki, jonka välikätenä ei ole pankki.

Susanna Haverinen

Hallituksen puheenjohtaja

Saara Tenhovuori

Koulutuspolitiikka

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Valinnaisuutta ei saa rajata

Vielä enemmän tornitaloja Kuopioon?

Asunnottomuus ei kuulu Kuopioon

Perustaso täyttyy Kuopiossa, mutta aina voidaan parantaa

Kuulokuntoutuksessa alueellista epätasa-arvoa?

Fysioterapeuttien virkoja hoitokoteihin

Lähipiirin hätää ei tunnisteta

Sydämen sivistystä päätöksentekoon

Revanssin paikka Puijon portaat

Maidontuotanto Suomessa alle pulavuosien

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.