Yhteisvaikutus on ratkaiseva

Maatalous- ja metsätieteiden tohtori, dosentti Tapio Klen kirjoitti mielipidekirjoituksessaan, että viimeaikaisissa tutkimuksissa ei kovan rasvan ja sydän- ja verisuonitautiriskin välille ole löydetty yhteyttä (SS 5.6.).

Klenin mainitsemissa yhteenvetotutkimuksissa ei tosiaan löydetty yhteyttä kovan eli tyydyttyneen rasvan syönnin ja sydän- ja verisuonitautien riskin välille.

Näiden kahden tutkimuksen pääasiallinen anti on ollut osoittaa, ettei pelkkä kovan rasvan vähentäminen lautasella näyttäisi vaikuttavan sydän- ja verisuonitautien riskiin.

Tärkeämpää onkin se, mitä lautaselle lisätään, kun kovaa rasvaa vähennetään. Kummassakaan tutkimuksessa tätä ei kuitenkaan tutkittu.

Tutkimusten tulokset ovat ymmärrettävästi aiheuttaneet hämmennystä, kun ravitsemussuosituksissakin kehotetaan kovaa rasvaa vähentämään.

On kuitenkin olemassa lukuisa joukko tutkimuksia, joissa tätä asiaa on tarkasteltu ja näistä tehdyssä yhteenvedossa havaittiin sydän- ja verisuonitautien riskin vähentyvän silloin, kun kovan rasvan sijaan syötiin pehmeää, monityydyttymätöntä rasvaa.

Hiilihydraattien syönnillä kovan rasvan sijaan ei tällaista hyötyä ollut. Alkuvuodesta 2014 julkaistuissa uusissa ravitsemussuosituksissa suositellaankin korvaamaan tyydyttynyt rasva nimenomaan pehmeällä rasvalla.

Näitä monityydyttymättömiä pehmeitä rasvoja on esimerkiksi kasviöljyissä, pähkinöissä ja kalassa. Näiden rasvahappojen saanti kannattaa turvata pääasiassa ruuasta, sillä esimerkiksi kalaöljy- eli omega-3-valmisteiden teho on osoittautunut heikoksi, kun pyritään ehkäisemään sydän- ja verisuonitautien uusiutumista.

Kannattaa myös huomata, ettei ole olemassa tutkimusnäyttöä kalaöljyvalmisteiden hyödyistä sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä terveessä väestössä, sillä tällaisia tutkimuksia ei toistaiseksi ole tehty.

Mahdollinen vaihtoehto on myös se, että terveyshyödyt saadakseen omega-3-rasvahapot tulee saada kalasta, ei kalaöljyvalmisteista.

Ruoka sisältää lukemattomia yhdisteitä, joiden yhteisvaikutus voi olla erilainen kuin yksittäisten ravintoaineiden vaikutus.

Siten yksittäisten ravintoaineiden eristämisellä ei välttämättä saada ruuan terveyshyötyjä.

Samoin tietyn ruuan tai elintarvikkeen vaikutuksia terveyteen ei välttämättä voida päätellä sen sisältämien yksittäisten ravintoaineiden perusteella.

Ravitsemustutkimus onkin siirtymässä yksittäisten ravintoaineiden terveysvaikutusten tutkimisesta kohti suurempia kokonaisuuksia eli ruokia ja ruoka-aineryhmiä sekä kokonaisia ruokavalioita, kuten Välimeren tai Itämeren ruokavaliot.

Jyrki Virtanen

Ravitsemusepidemiologian dosentti

Jaakko Mursu

Ravitsemustutkija

Itä-Suomen yliopisto

Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö

Kuopio

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

KYS laittaa laskut perintään

Välttämätöntä toimintaa tulevaisuutta ajatellen

Onko oikeasti järkevää?

Kuluerä vai tulonlähde?

Alijäämä(i)stä ajattelemista Suomen tulevaisuudesta

Maanviljelijä tuntee luonnontalouden lait

Vastuullista ja kestävää talouden ahdingosta huolimatta

Lähiomainen sairauden kuplassa

Hatsala sopisi kongressi- ja messualueeksi

Maapallo toimii neljän asian varassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.