Älkääpä menkö halpaan

Päähallituspuolueet esittivät kansalle poliittisen spektaakkelin tekemällä vanhuspalvelulaista käytännössä ensi vuoden budjetin tärkeimmän kysymyksen. Tällaista on politiikka. Kukaan ei kiinnitä hetkeen huomiota siihen, että meillä on pari muutakin ongelmaa. Demarit vaativat henkilöstömitoitusta lakiin sellaisella vakaumuksella, että se uhkasi jo hallituksen yhtenäisyyttä. Tuloksena oli laiha kompromissi, joka ei ilman myöhempää tahtotilaa johda yhtikäs mihinkään.

Mistä siis lopulta sovittiin? 1) Lakiin ei kirjata sitovia henkilöstömääriä. 2) Hoidon laatua, työntekijöiden pätevyyttä ja henkilöstömääriä koskeva asetus annetaan vuoden 2015 alussa. 3) Jos ympärivuorokautisessa hoidossa ei saavuteta henkilöstön mitoitusta koskevia suosituksia, valtioneuvoston asetuksella säädetään vähimmäistaso. 4) Ylipäänsä päätettiin, että lopulliset henkilöstömitoitukset ja toimintamallit sovitaan myöhemmin.

Tämä vaikuttaa siltä, että hankala asia haluttiin lakaista maton alle hallitussovun nimissä ja siksi, että oli päästävä tekemään budjettia ja hoitamaan eurokriisiä. Hyvä niin, vaikka vanhustenhuollosta, kuten monesta muustakin asiasta, tarvitaan keskustelua tänään eikä huomenna. Siinä mielessä SDP on ollut oikealla asialla. Voi hyvinkin käydä niin, että vaikka tämänkertainen poliittisten irtopisteiden keräily ei johda vanhustenhuollossa juuri mihinkään välittömään parannukseen, on polun pää avattu.

Tietenkin näyttää hoopolta sellainen pelleily, jollainen torstain tiedotustilaisuus Säätytalolla oli. SDP:n ministerit sanovat saavuttaneensa jotain ja yrittävät kerätä kunnian vanhusten asioiden ajamisesta. Maria Guzenina-Richardson tulkitsee, että 0,5 hoitajan minimistä säädetään asetuksella 2015. Demareille on tärkeätä vakuutella, että 0,5 hoitajaa oli nyt se, mitä oli saatavissa, vaikka ”kaikkemme yritimme”.

GR:n kokoomuslainen vastinpari Paula Risikko puolestaan pyöritteli päätään ja muistutti, että mitoituksista ja muista yksityiskohdista sovitaan erikseen.

Jos tätä kissatappelua tulkitsee noin niin kuin ulkopuolisen silmin, niin päähallituskumppanit eivät ole yhtä mieltä siitä, mitä ovat sopineet. Vaaleja ajatellen hyville viestintäkonsulteille taitaa olla käyttöä. Miten Säätytalon sekoilu muutetaan tehokkaaksi vaaliaseeksi? En nyt muuta keksi kuin vertauksen uimahyppykisoista: molempien hyppääjien suoritusten vaikeuskerroin on korkea, mutta hypyt huonoja. Ilmalennon aikana virheitä on vaikea havaita, mutta veteen tulo paljastaa aina.

Vähän samanlainen tilanne on ensi vuoden valtion tulo- ja menoarvion kanssa. Hallituspuolueet ovat sopineet verolinjasta ja toimista, joilla kansantalouden kilpailukyky palautetaan ja valtion velkaantuminen suitsitaan. Tavoitteena on kasvun ja työllisyyden tukeminen.

Äänestäjien kannattaa muistaa, ettei hallituksen politiikka tue kasvua ja työllisyyttä vain sillä perusteella, että pääministeri ja valtiovarainministeri niin sanovat.

Onhan se aika erikoista, että valtion verotulot kasvavat, vaikka olemme käytännössä lamassa. Tässä tilanteessa verotulot voivat lisääntyä vain verotusta kiristämällä, koska kansantalous ei kasva. Jos joku fiksu kertoisi meille kaikille, miten verotuksen kiristyminen hallituksen esittämällä tavalla ei rajoita kasvua?

Monet asiantuntijat pitävät tavoitteita vastuullisina ja oikeina, mutta keinoja osittain väärinä tai liian hentoina. Teknologiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Jorma Turunen totesi perjantaina Normetin 50-vuotisjuhlissa Iisalmessa osuvasti, että hallitus ei näköjään saa aikaiseksi kasvua tukevaa strategiaa.

Turunen on oikeassa. Vaikka hallitus on sopinut monista kannatettavista toimista, on listalla paljon suoranaisia tyhmyyksiä. Esimerkiksi kelpaavat kotitalousvähennyksen heikentäminen ja kilometrikorvausten höylääminen. Molemmat ovat verotuksellisia keinoja työllistää, mutta etenkin demarit haluavat nähdä ne veronkierron välineinä.

Erityisesti kotitalousvähennys on ollut instrumentti, joka on lisännyt tasa-arvoa luomalla pienille remontti- ja siivousfirmoille työmahdollisuuksia. Se on myös kitkenyt harmaata taloutta.

Kotitalousvähennyksen heikentäminen on vain yksi esimerkki siitä, mihin hallituksen sisäinen ideologinen ja poliittinen sekaannus sekä vaalien läheisyys ovat johtaneet: päätöksiin, joiden seurauksia ei osata tai haluta ennakoida.