299 792 458

Noin viikko sitten kerrottiin vuoden mullistavin uutinen - jos se on totta. Todennäköisesti ei.

Kansainvälinen tutkijaryhmä kertoi havainneensa neutriino-hiukkasten liikkuneen kokeessa valoa nopeammin. Se on oudompaa kuin Pendolinon saapuminen ajoissa.

Valonnopeus, 299 792 458 metriä sekunnissa, on maailmankaikkeuden kattonopeus ja Albert Einsteinin suppean suhteellisuusteorian ydin. Suhteellisuusteoria on kestänyt monta testiä sadassa vuodessa. Tarkistuslaskut ja uudet kokeet kertovat, onko tämäkin väärä hälytys.

Ilmeisesti on, mutta olisipas jännää, jos ei olisi, oli tiedeyhteisön ensimmäinen reaktio.

Seuraava reaktio oli lyödä vetoa, ettei tulos kestä. Tähtitieteen professori Esko Valtaoja pani Ilta-Sanomissa panokseksi mallasviskipullon. Neutriinofyysikko Chang Kee Jung kertoi Science-lehdessä, ettei uskalla panna vetoon vaimoaan ja lapsiaan, koska he suuttuisivat, mutta talostaan hän oli valmis vetoa lyömään.

Mediamopo tietenkin keuli vähäsen. "Tutkijoiden vankat todisteet: Kohta aikamatkaillaan", otsikoi Iltalehden Netti-TV. Yleisen pöhköyden keskellä tuota ei osaa edes pitää pahana.

Itse tutkijaryhmä toi huikeat havaintonsa julki miltei kainosti ja anteeksipyydellen.

- Emme väitä mitään, haluamme vain tutkijayhteisön auttavan meitä ymmärtämään tämän hullun tuloksen - koska hullu se on, ryhmän puhemies Antonio Ereditato totesi BBC:lle.

- Olemme koettaneet löytää selitystä. Etsimme virhettä, emmekä löytäneet.

Näin tiede toimii. Tutkimusjärjestelyt ja tulokset asetetaan arvioitaviksi. Kokeita toistetaan. Virheitä etsitään järjestelmällisesti.

Ryhmä oli vastuuton edes pitäessään lehdistötilaisuutta, harmitteli suomalaisfyysikko Syksy Räsänen Tiede-lehden blogissa. Katoavista löydöistä jää vaikutelma, että tieteessä on kyse vain tyhjien ihmeiden markkinoista.

- Tarinat valoa nopeammista signaaleista, aikakoneista ja rinnakkaisista maailmankaikkeuksista ovat karkkia, jonka jälkeen terve tarjonta ei kenties maistu enää, Räsänen epäilee.

Toisaalta hänkin näkee kiinnostuksessa tilaisuuden kertoa, miten tiede toimii ja esitellä suhteellisuusteoriaa ja tunnetun maailman reunalla lymyäviä ihmeitä.

Mielenkiinto osoittaa hänestä myös, ettei luonnontieteen arvoa tarvitse perustella vain hyödystä väitellen.

Sattumoisin The Independent -lehden blogeissa pohdiskeltiin samoihin aikoihin, miten luonnontieteitä pitäisi opettaa ja kuinka paljon. Pohdinta liittyi alkamassa olleeseen 14 - 18-vuotiaiden Ri Unconference -tiedekokoukseen.

Pitäisikö opetusohjelman valmistaa nuoria tulevaisuuden tieteentekijöiksi vai tarjota kaikille riittävä tieteellinen lukutaito, jolla pärjätä tieteellistyvässä arjessa, kysyi fysiikanopettaja Alom Shaha blogissaan.

Kaikkea ei ehdi opettaa, mutta pitäisikö keskittyä evoluution tai hiukkasfysiikan kaltaisiin suuriin teemoihin vai luoda yleiskatsaus kaikkeen?

Olisiko parempi selvittää tieteellistä ajattelu- ja toimintatapaa?

Fysiikan todelliset löydöt ovat suurenmoisia, eikä niitä ole tarvetta kuorruttaa makealla, Syksy Räsänen huomauttaa. Se on hyvä muistaa näinä aikoina, kun hölmöys ja hengen pimeys rynnivät päälle. Todellinen maailma on kiinnostava ja ihmeellinen ihan ilman horoskooppeja, ihmetekoja, salaliittoteorioita ja sepitettyjä mytologioita.

Fysiikastakin on hyvä ymmärtää sen verran, ettei osta, jos tuntematon mies tarjoaa Sokoksen kongissa lippuja aikamatkalle.

Paitsi jos todella halvalla saa.

Kirjoittaja on Savon Sanomien Keski-Savon toimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.