Aho näytti tietä Suomelle

<p> Suomemme ei ole täydellinen, mutta se on monin tavoin tavattoman hyvä maa.</p><p>Suomi ei olisi tällainen, jos se ei olisi itsenäistynyt vuonna 1917 ja saanut hiihdellä valtiollisesti ja kulttuurisesti omia latujaan.</p><p>Suomi ei olisi voinut itsenäistyä, jos sillä ei olisi ollut omaa kirjakieltä, lehdistöä ja koululaitosta sekä omaa kansanrunoutta, omia sanankäyttäjiä, säveltäjiä ja kuvataitelijoita. Omien valtiopäivien ja lakien merkitystä ei liene tarpeen mainitakaan.</p><p>Ennen kaikkea oma suomalainen kulttuuri oli se, josta voima ja usko oman maan oikeutukseen ammennettiin. Ei ollut kulta- tai timanttikaivoksia tai öljylähteitä, mutta oli omia lauluja ja virsiä, runoja ja tarinoita, kuvia ja kanteleita. Ei ollut muhevamultaisia ja kivettömiä peltolakeuksia suosiollisissa kasvuolosuhteissa, mutta oli perittyjä taitoja ja tietoja, joilla selvitä näissä olosuhteissa.</p><p>Suomalaista kulttuuria loi pieni vaikuttajayksilöiden joukko. Ilman heidän työtään valtiollinen itsenäistyminenkään ei olisi ollut mahdollista. Heidän antiaan koko kansalle levittivät uutterat kansakoulujen opettajat, jotka jatkoivat aikoinaan pappien ja lukkareiden alullepanemaa kansanopetusta.</p><p>Ilman suomalaisuuden suuria näkijöitä ja tekijöitä emme nyt joisi kahvia ja lukisi suomenkielistä sanomalehteä todennäköisesti lämpimässä huoneistossamme.</p><p>Lienee paikallaan omistaa muutama tuokio ja jokunen ajatus yhdelle suurimmista heistä, kun alkaa hänen syntymänsä juhlavuosi.</p><p>Syyskuussa 2011 tulee kuluneeksi 150 vuotta <b>Juhani Ahon</b> syntymästä.</p><p><h5>Valmiissa paketissa </h5>Mikäs se on taaksepäin katsellessa ja ymmärtäessä tapahtumien kehityskulkuja ja historian vaiheita. </p><p>Mutta laitapas laajat ja monisyiset asiat paperille kauniiseen ja edelleenkin nautittavaan kieleen puettuna, puno tapahtumille vetävät käänteet ja verevät henkilöt ja valmista koko paketista tuhti kertomus; sellainen, jonka kädestä laskettuaan lukija tuntee saaneensa vahvoja tunne-elämyksiä, lisääntynyttä elämäntajua ja romaanihenkilöiden näköisiä uusia ystäviä.</p><p>Mikäs se on päivitellessä ihmisen vaelluksen monia mutkia ja kummia vaiheita. Mutta katselepas erilaisten ihmisten erilaisia tunteita ja motiiveita ymmärtävästi, älä tuomitsevasti. Valmista kaikesta vahva keitos, joka antaa sen nauttijalle uusien maailmojen makuja, lisää ihmissielun ulottuvuuksien tajua ja myötäelävää mieltä. Käytä keitoksessa aineksina omaa itseäsi, sen kipeimpiä ja henkilökohtaisimpia seikkoja myöten.</p><p>Tämänkaltaisiin tekoihin tarvitaan hyvä kirjailija - suuri kirjailija.</p><p>Esimerkkejä hakiessasi voit tarttua sellaisiin romaaneihin kuin <i>Rautatie</i>, <i>Yksin</i>, <i>Papin tytär</i>, <i>Papin rouva</i>, <i>Panu</i>, <i>Kevät ja takatalv</i>i, <i>Omatunto</i>, <i>Rauhan erakko</i>, <i>Juha </i>tai <i>Muistatko - ?</i>.</p><p><h5>Lastut lentelevät </h5>Mikäs se on kertoessa kaverille silloin tällöin hyvää juttua, saatikka ulkoaopittua kaskua. Mutta veistelepäs erilaisista persoonallisuuksista, tapahtumista sekä elämän ilmiöistä ja sattumuksista sellaisia lastuja, jotka lentelevät suoraan lukijan mielenkiinnon syövereihin ja kutkuttavat huumorintajua.</p><p>Mikäs se on kirjoittaessa sanomalehtijuttua tai kirjaakaan, kun on syntynyt olemassaolevan kirjallisuuden, lehdistön, sananvapauden ja kansanopetuksen keskelle. </p><p>Mutta toimipas valtakuntasi ensimmäisenä, joka elättää itsensä kirjailijana ja lehtimiehenä. Etsi oma tyylisi ja omat aiheesi ilman moninaisia esikuvia ja vahvaa kirjallisuuden instituutiota.</p><p>Perusta oma sanomalehti, kirjoita moniin muihinkin. Lue ulkomaista kirjallisuutta ja käännä sitä suomeksi. Näe tärkeäksi välittää suomalaisille lukijoille ulkomaisen kirjallisuuden tyylisuuntia ja vaikutelmia, kärsi asiasi vuoksi pilkkakirjoituksia lehdissä ja jammakkaa valtiopäivillä.</p><p>Taistele sensuuria ja sortovuosia vastaan, kärsi kahtiajakautuneen kansasi onnettomuutta.</p><p>Tämänkaltaisiin tekoihin tarvitaan poikkeuksellisen suurta personallisuutta.</p><p>Talvi-iltojen ratoksi kannattaa tarttua myös Juhani Ahon lastuihin, sanomalehtijuttuihin ja käännöksiin.</p><p><h5>Kansalliskirjailija </h5>Juhani Ahon suuruus nähtiin ja vaskeen valettiin jo hänen elinaikanaan. Kun hän täytti 50 vuotta, juhlittiin kansalliskirjailijaa. </p><p>Kun Ahon syntymästä oli kulunut 75 vuotta, kirjoitti <b>V. A. Koskenniemi</b>: "Hän ei ollut taistelija, ja kuitenkin hän valloitti maan, - hän ei ollut puhuja, ja kuitenkin hänen äänensä kantoi yli päivän äänien ."</p><p>Tällainen suurmieheys merkitsi luonnollisesti myös sitä, että Aho oli monien mielestä ärsyttävä, pönöttävä ja tärkeä. Vuonna 1911<b> Eino Leino</b> veisteli: </p><p>"Kuljin kerran ohi Säätytalon ohi ja näin Ahon verkalleen ja juhlallisena astuvan alas sen portaita. Niin tuli kuin kotoaan, lie tullut sitten Raamatunkäännöskomiteasta tai muusta. Kasvot varmat ja vakavat, silmä tyyni ja levollinen, ryhti tanakka, askel arvokas ja mittaeltu. Suuri mies se oli, valmis vaskipatsaana ikuistettavaksi."</p><p>"Kansalliskirjailija, yhteiskunnan tukipylväs. Puuttui vain tohtorihattu ja miekka. Kaikki Suomen säädyt, talonpoika, porvari, pappi ja aatelismies, samassa persoonassa. Oli kuin Keisari Aleksander I:nen olisi nyykäyttänyt ystävällisesti päätään hänelle talon otsikosta, Suomen pankki vastapäätä kumartanut ja Valtionarkisto oikealla tehnyt kunniaa."</p><p><h5>Oman tien kulkija </h5>Kun kirjailijan syntymästä oli kulunut sata vuotta 1960-luvun alussa, elettiin jo aikoja, jolloin monet näkivät Ahon poliittisesti vastenmielisenä. Papin poika nähtiin valkoisen Suomen edustajana ja porvarillisena macho-miehenä. Feministit avasivat suunsa arvostellen Ahon naissuhteita.</p><p>Kun kulkee omia teitään, ei voi miellyttää kaikkia.</p><p>Kun on julkisuuden henkilö, joutuu jakamaan itsensä: läheisimmät näkevät todellisuuden, kauempana olevat vain tietyt puolet.</p><p>Kun on kutsumustietoinen kirjailija, ei voi pohtia liikaa, mitä ihmiset ajattelevat. Lopulta vain oma työ on se, joka merkitsee.</p><p>Mehän harrastamme kansallisten juhlavuosiemme viettämistä, taidamme jopa pitää niistä. Se on osa meikäläisyyttä eli sitä, miten olemme tottuneet olemaan suomalaisia.</p><p>On kyse hieman siitäkin, millaisiksi Juhani Aho meidät kirjoitti.</p><p><i>150 vuotta sitten syntyneen Juhani Ahon juhlavuotta vietetään monin tavoin sekä Savossa että koko Suomessa. Minna Kettunen on lapinlahtelainen tietokirjailija ja Ahon elämään läheisesti liittyvän Väärnin pappilan emäntä.</i> </p>

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.