Aika antaa ihanteet, mutta isyys on jokaisen oma

Isyys on muuttunut, siitä kaikki ovat yhtä mieltä, mutta mitä 2010-luvun isyys oikeastaan on? Ainakin se on ilmeisen tärkeää, sillä isyyden vahvistaminen on kirjattu yhdeksi suomalaisen perhepolitiikan virallisista painopisteistä.

Tavoitetta ajetaan myös Sosiaali- ja terveysministeriön Vuoden Isä -palkinnolla. Tänä vuonna huomionosoituksen sai kolme miestä.

Yksi palkituista on konsultointi- ja tutkimusyrityksen toimitusjohtaja, joka tekee töitä aikaisin aamulla voidakseen viettää iltoja kolmen lapsensa kanssa. Toinen, ohjelmistoyrityksen kulttuurijohtaja, on tehnyt lyhennettyä työviikkoa saadakseen olla pienen tyttärensä kanssa. Kolmas, Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja, on edistänyt esimerkillään isien perhevapaita ja puhunut isovanhemmuuden yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Palkinto, palkitut ja perustelut paljastavat, millaisena hyvää isyyttä nykypäivänä pidetään. Vuoden isät näyttävät mallia menestyksekkään työuran ja lapsiperhe-elämän yhdistämisestä.

Yleisesti hyväksytty ihanne korostaa aktiivista ja osallistuvaa isyyttä, jossa lasten kanssa vietetty aika jakautuu tasapuolisesti vanhempien kesken. Isyyspolitiikka markkinoi mallia lapsen etuna, mutta samalla sen muistutetaan antavan miehelle mahdollisuuksia uudenlaiseen elämänkokemukseen ja henkiseen kasvuun.

”Isäkysymyksen” synty ja politisoituminen ajoitetaan usein 1960-luvulle. Tuolloin koko yhteiskunnan läpäissyt keskustelu sukupuolirooleista ja tasa-arvosta muutti käsitystä modernista isästä. Jaetun vanhemmuuden uskottiin vaikuttavan kotoa omaksuttavien roolimallien kautta myös tulevien sukupolvien perhekäsitykseen.

Viime vuosikymmeninä keskustelussa ovat esiin nousseet vuoroin ajatus hoivaavasta isästä, vuoroin oikeanlaisesta miehen mallista lapsen tasapainoisen kehityksen edellytyksinä. Läheisyyden ja hellyyden rinnalla isäkeskustelu viittaa mielellään työmarkkinapolitiikkaan ja taloudelliseen kilpailukykyyn. Toisinaan myös äidit saavat kantaa syyllisyyttä siitä, että he omivat koko vanhemmuuden itselleen eivätkä päästä miehiä omalle reviirilleen.

Isyyden pitkiä linjoja tutkinut kulttuurihistorioitsija Ilana Aalto katsoo, että jokainen aikakausi luo omat, melko yhtenäiset isyyden ihanteensa. Ideaalien valtavirran takana avautuva todellisuus on kuitenkin aina ollut moninainen, täynnä vaihtelevia elämäntilanteita ja erilaisia ratkaisuja.

Edes sata vuota sitten kaikki isät eivät olleet etäisiä ja ankaria. Kaikki eivät olleet edes perheittensä ehdottomia auktoriteetteja tai pääasiallisia elättäjiä. Perhe-elämä ei aina taivu sille ulkoa osoitettaviin muotteihin.

Tämä on myös oman aikamme isien hyvä muistaa. Vanhemmat ovat perheensä parhaita asiantuntijoita ja jokaisen miehen isyys on hänen omansa. Jos keskinäinen kunnioitus ja vastuuntunto ohjaavat vanhemmuuden toteuttamista, ratkaisut eivät voi olla vääriä, vaikka ne olisivatkin vastoin normeja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tuleeko meistä ikinä aikuisia?

Kirje pysäyttää kiireessä

Suhde Venäjään jakaa Euroopan populisteja

Metsälain määräyksiä voi olla syytä tarkistaa

Voihan Vilkku sentään

Kauppasota voi laajeta talouskriisiksi vahingossa

Fiksut ruokakaupat auttavat asiakasta

Perusteita olisi pienentää Finnpulpia

Viisigee shakkinappulana

Viisuboikotti on lähellä antisemitismiä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.