Ailahteleva suhde mediaan

Ylen Poliisi-TV:n Poliisin matkassa -sarja on 20 vuotta seurannut poliisien työtä. En tunne sarjaa hyvin, mutta tiedän sillä olleen paljon katsojia. Talvella ohjelmassa kerrottiin, että poliisi kielsi mukana olon, joten kevään tv kulki poliisin matkassa Virossa.

Sotkuun liittyi Kuopiokin. Toimittajat ovat kautta aikojen tehneet reportaaseja viranomaisten työstä. Toimittajien on haluttu toimivan kansalaisten silminä ja korvina poliisien työhön, sillä nämä käyttävät valtaa ja kohtaavat elon nurjankin puolen.

Kun Kuopiossa poliisit intoutuivat itse kuvaamaan asiakkaistaan ohjelmia, ammattitoimittajat hätkähtivät sisältöä. Journalistin ohjeet kieltävät yksityishenkilön kuvaamisen halventavalla tavalla tai juopuneen esittämisen tunnistettavasti.

Poliisit eivät tienneet median ammattieettisiä ohjeita, vaan roolit häilähtivät sekaisin. Kohteet valittivatkin. Yksi valituksista oli eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka älähti poliisiylijohdolle. Ylijohto määräsi kamerat pois poliisikeikoilta - vaikka poliisin rooli oli epäselvä, ei median.

Jim-kanavalle tuli poliisien matkassa kulkeva Poliisit-sarja. Vaikka monet katsojat eivät tiedä, sarjaa tekemässä on Poliisiammattikorkeakoulu. Se katsoo ennalta materiaalin.

Suomessahan ei ole ennakkosensuuria, mutta... Nuorekas lopputulos on poliisille vain myönteinen, jotta koulu saa lisää hakijoita. Tunnistettavia humalaisia tosin vilahtaa jaksoissa mitä noloimmissa tilanteissa.

Poliisin viestintä on isossa myllerryksessä. Poliisiylijohtaja Mikko Paateron linjaukset osoittavat, että mediaa haluttaisiin kontrolloida. Toisaalta poliisin omat kuvaamiset ja julkaisemiset ovat ylittäneet poliisityöhön kuuluvat tehtävät.

Poliisi harkitsee oman kuvauspalvelunkin perustamista, jotta media jättäytyisi kirjoituspöydän taakse odottamaan ja poliisi valitsisi, mitä kuvia erityistilanteista julkaistaan.

Linjaa kuvaa sekin, että Paatero kirjoitti blogissaan (jossa toimittajat eivät koske tekstiin) ymmärtävänsä lähdesuojan tärkeyden, mutta... Samaan aikaan poliisitoimikunta esittää median lähdesuojan murtamista.

Esitykseen sisältyy myös uusi asia: Kun poliisit eivät nykyään voi tutkia toimittajan muistiinpanoja ja lähdeaineistoa, laissa esitetään koti- ja paikanetsinnän rinnalle "erityistä kotietsintää". Se tarkoittaa, että poliisi voisi etsiä salassa pidettävää tietoa toimitusten toimitiloista ja toimittajien asunnoista.

Esitys on täysin ennenkuulumaton.

Lakiesitystä nopeammin valmistui Paateron ohje poliisitoiminnan dokumentoinnista. Tiedote oli, että media pääsee poliisin mukaan, mutta... Ohje kieltää ei-viranomaisilta oikeiden valvontatilanteiden seuraamisen.

Poliisi rajaisi tavallisen kenttäkonstankin työn perusteet näkymättömiin ja toisi tilalle lavastettuja jonninjoutavuuksia. Media on pääkohde, mutta ohje vaikuttaa muun muassa kansanedustajiin, jotka haluaisivat itse nähdä poliisityötä. Jos ohjetta noudatetaan, myös esimerkiksi Liikenneturvan ja rengasfirmojen yhteistyö poliisin kanssa muuttuu rajusti.

Ohjeen mukaan aidosti "poliisin matkassa" ei olla, vaan lavastetaan: Esimerkiksi viranomaisradioon syötetään oikean kuuloisia, mutta muokattuja puheita.

Lavastetun väittäminen aidoksi sotii journalismin perusperiaatteita vastaan yhtä vahvasti kuin lähdesuojaan kohdistuva uhka.

Noh, laki ei ole muuttunut. Ohjeita tulee ja menee. Esimerkiksi puolustusvoimat ja pelastustoimi ovat valinneet toisen suunnan. Heillä on nykyaikaiset, lainmukaiset viestintäohjeet.

Ruotsissa laki kieltää viranomaisia rangaistuksen uhalla edes yrittämästä selvittää, kuka lähdesuojan alaisen tiedon antoi.

Kun poliisin viestintästrategian valmistelua seuraa, voi todeta, että paikoin Suomessa on vielä pitkä matka sivistyneeksi länsimaaksi.

Kirjoittaja on Savon Sanomien uutistoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.