Aina ahtaalla?

Inkeri sijoittuu kolmen joen väliin: pohjoisessa on pieni Siestarjoki, meillä myös Rajajokena tunnettu, lännessä vuolas Narvajoki ja idässä pahainen Lavaoja. Suomenlahdesta Inkeri ulottuu enimmillään noin 100 kilometriä sisämaahan.

Soiselle alavalle rannikolle ja sisämaan ylängölle asuttui esihistoriallisena aikana vatjalaisia ja inkeroisia. He omaksuivat Novgorodin tuoman ja Venäjän ylläpitämän ortodoksiuskon omilla suomen lähikielillään.

Vaan hankalassa paikassa asuivat. Valloittajia riitti, ei niinkään seudun viljelysmaiden takia, vaan siksi, että Suomenlahden perukasta avautuivat Nevajoen kautta Venäjän markkinat.

Ruotsikin tunki suunnalle varhain. Vuosina 1240, 1284 ja 1301 se kärsi tappiot. Raja asettui 1323 Siestarjoelle. Vasta 1617 Ruotsi onnistui: Stolbovan rauhassa se sai Käkisalmen läänin ja Inkerin. Raja siirtyi Lavaojalle.

Alkanut Ruotsin suurvalta-aika oli myös puhdasoppisuuden aikaa. Luterilaisen Ruotsin valtakunnanjohtoa kyllä kiinnosti ortodoksien käännyttäminen, mutta se ymmärsi myös, että pakko karkuuttaisi veronmaksajat Venäjälle.

Innokkaimmat paikalliset "ruotit" syyllistyivät silti "ryssien" kohtelussa ylilyönteihin. Ortodokseja alkoi lähteä, joukolla erityisesti vuosien 1656-1658 sodan aikana, kun olivat auttaneet venäläisiä.

Tilalle muutti luterilaisia. Kannakselta lähteneitä kutsuttiin Äyräpään mukaan äyrämöisiksi, taempaa Karjalasta ja Savosta lähteneitä savakoiksi. 1600-luvun lopun Inkerin asukkaista 90 prosenttia oli suomensukuisia ja näistä 75 prosenttia Suomesta tulleita.

Pietari Suuri valtasi 1700-luvun alussa Inkerin takaisin Venäjälle. Uuden pääkaupunkinsa Pietarin hän rakensi suomalaisten maille. Tuhannet talonpojat menehtyivät, selvinneet joutuivat maaorjiksi. Mutta luterilaisuus säilyi.

Inkerissä oli 1800-luvulla kolmisenkymmentä luterilaista seurakuntaa. Vielä neuvostovallan alussa siellä oli peräti yli 300 suomenkielistä kansakoulua. Elävää suomalaisuutta Pietarin ympäristöstä Viron rajalle saakka!

Neuvostovalta suhtautui uskontoihin vähintään nuivasti. Kirkkoja tuhottiin. Luterilaiset alkoivat kokoontua sanan ääreen metsäkalmistoihinsa. Virsien kajahtelu sai muutkin kunnioittamaan heidän rohkeuttaan.

Mauno Koiviston paluumuuttajapuhe sai tuhannet inkeriläiset tulemaan Suomeen, monet sellaisetkin, joilta suomi oli tyyten unohtunut. Vanhat jäivät.

Kun neuvostovalta romahti, perustettiin vuonna 1992 taas Inkerin kirkko, jota Suomesta käsin on runsaasti tuettu. Se toimii nykyisin koko Venäjän federaation alueella, ja sen keskus on Pietarin lähellä Keltossa.

Venäjän hallinto koettaa nyt päästä tolkulle, mitä kaikkia uskonnollisia yhteisöjä 1990-luvun alun sekasorron tilassa ja vapauden huumassa maahan oikein syntyikään.

Viime kuun lakkautushuhut lienevät yliammuttuja. Kunhan patistelevat saadakseen perusteelliset selvitykset.

Ja osataanhan sitä meilläkin tehdä lomakkeet, jotka vievät täyttäjän hermoromahduksen partaalle.

Kirjoittaja on kuopiolainen Suomen historian emeritusprofessori.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Videot ovat tulleet jäädäkseen

Lobbarirekisteri lisää median vastuuta

Koleus kurittaa liiketoimia ja siihen on sopeuduttava

Kolmikannan tehoja mitataan nyt numeroilla

Mylläri Menocchion maailmankuva

Keskustan tilanne on vakava

Taloustaidosta ei ole omaksi oppiaineeksi

Talous asettaa reunaehtoja myös kirkkojen työlle

Olen lentävä ekoterroristi – miksei minulle aseteta rajoja?

Aloittamisen vaikeus

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.