Ainainen pula ja kitinä

Pula on terminä niin voimakas, että sitä on totuttu käyttämään aivan liian löyhissä yhteyksissä. Otetaan vertailukohdaksi yleismaailmallinen lama, joka alkoi New Yorkin pörssiromahduksesta vuonna 1929. Suomessa se johti kera huonon sadon kotikutoisen satamalakon pulavuosiin, jolloin joukkotyöttömyyttä oli varsinkin maan itä- ja pohjoisosissa.

Vaikka Suomi eli maataloudesta, ihmiset näkivät nälän lyhyemmilläkin suorilla. Kaikesta oli pulaa. Termin oli käyttö oli paikallaan.

Tiukkaa teki oikeastaan aina 1950-luvun puoliväliin saakka. Silloin pula hellitti niin, että valtiovalta pystyi tekemään päätöksen tavaroiden ja elintarvikkeiden säännöstelystä luopumisesta.

Mutta ei pula tietenkään siihen loppunut. Jokaisella aikakaudella on omanlaisensa pulat. Jos ei muuten niin tarpeet pitää sitten vaikka keksiä.

Tällä erää on pulaa voista, kun takavuosina sitä kerääntyi vuoriksi saakka kuin kipsiä konsanaan Siilinjärven kaivoksilta. Itku ja purku oli suuri, kun oikealla voilla leiuvotut piparit meinasivat jäädä paistamatta.

Rahamarkkinoilla pula on jatkuva.

Säännöstely purkaantui muualla yhteiskunnassa pari vuotta Helsingin olympialaisten jälkeen, mutta rahan sääntelystä luovuttiin vasta 30 vuotta myöhemmin.

Kun se tehtiin hallitsemattomasti, surkeastihan siinä kävi. Suomi söi itsensä velkarahalla ähkyyn. Ylensyönnin jälkeen seurasi ylenanto.

Lainahanoja aiemmin kireällä pitäneiden pankinjohtajien osaamisesta uudessa markkinointihenkisessä ympäristössä oli pula, kun rahasta ei ollutkaan pulaa. Markkinaosuudet sumensivat näkemään riskejä.

Jälleen on rahamarkkinoilla pula. Tällä kertaa pankkeja jäytää keskinäinen luottamuspula.

Se taas on seurausta euroalueen vaikeuksista. Ongelmamaissa kuten Kreikassa on sijoituksia. Jos jollakin pankilla sellaisia on runsaasti, luonnollista on, että siihen suhtaudutaan lievästi ilmaistuna varauksella.

Pulmallista vain on, että luottamuspula jäytää toimialaa laajemminkin.

Jos ovat pankinjohtajien toimenkuvat muuttuneet, samaa voi sanoa kunnanjohtajista.

Ei siitä niin kauan ole, kun kunnissa piti keksimällä keksimällä virkoja. Valtion pajatsosta tuleville määrärahoille kehiteltiin käyttöä.

Nyt monessa kunnassa mietitään, kuinka pysyä itsenäisenä. Krooninen rahapula painaa ja palvelut pitäisi säilyttää tilanteessa, jossa veroprosentti on viritetty äärimmilleen. Eikä hallitus maalaa kuin entistä kolkompia tulevaisuudenkuvia.

Wanhoina hywinä aikoina kunnan luottamushenkilöiden tärkein tehtävä oli luottaa kunnanjohtajaan.

Ajat ovat toiset. Jos valtuutetut saavat päähänsä, että on syntynyt luottamuspula, kunnanjohtaja saa mennä.

Näin on, vaikka kuinka olisi kiertänyt kehumassa, kuinka palkanmaksajalla ei ole ainakaan pulaa luonnonkauneudesta eikä elinvoimaisuudesta.

Meidän aikamme luottamuksen mittari ovat tietysti markkinavoimat lakeijoinaan omaa liiketoimintaansa pyörittävät luottoluokituslaitokset.

Homma toimii kuin gladiaattoritaistelut muinaisessa Roomassa. Kun markkinavoimat kääntävät paukalonsa alaspäin, luottamuspula on syntynyt ja pulassa ovat sellaisetkin, jotka eivät sitä tajua.

Markkinavoimat on kaiken lisäksi Rooman keisarien tavoin kärsimättömiä päättäjiä. Suuriin ratkaisuihin ei välttämättä tarvita sekuntiakaan.

Siinä ei keskustella sellaisista siirtymäajoista, jotka Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea sai siirtäessään toimintojaan Helsingistä Kuopioon.

Fimean kohdalla pitää vain luottaa, että ministerin sana pitää vuosienkin päästä.

Kun lopulliseen siirtymisajankohtaan eli vuoteen 2018 on aikaa, vaihtoehtoja ei ole.

Kuuden vuoden kuluttua näemme, täytyykö luottamus-sanan perään liittää myös toinen termi.

Ja kuka termistöstä tuolloin vastaa? Ennen vuotta 2018 on pidetty ainakin yhdet eduskuntavaalit. Vastuulliset saattavat silloin olla katsomon puolella.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Hallitus ei saa katsella kuntien ahdinkoa sivusta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.