Ainesta pääministeriksi

Yksi parhaista elämänohjeista on se, että "tulee elää niin, että voi kuolla koska tahansa hyvällä omallatunnolla". Sen kun muistaisi...

Puolueet eivät elä kuollakseen, vaan saadakseen valtaa, jolla ne toteuttavat niitä aatteita ja pyrkimyksiä, joitten vuoksi puolueet on aikanaan perustettu.

Pienet puolueet voivat olla - Ruotsalaista kansanpuoluetta lukuunottamatta - päivänpoliittisissa kysymyksissä mitä mieltä tahansa, koska kansakunnan kohtalot ovat harvoin niistä riippuvaisia. Sen sijaan suurten puolueitten pitää olla aina valmiit ottamaan vastuu maan asioitten hoidosta kaikissa tilanteista.

EU-Suomessa päävastuun kantaa pääministeri, vaikka presidenttikin koettaa vointinsa mukaan tarjotella vapaaehtoisesti apuaan. Pääministerin paikkoja on vain yksi, mutta jokaisen kolmen suuren puolueen puheenjohtajan on oltava valmis astumaan puikkoihin, jos tilanne niin vaatii.

Eero Heinäluomassa olisi ollut pääministeriainesta, jos hän olisi jatkanut SDP:n johdossa. Nyt hän kuitenkin heitti pyyhkeen kehään vapaaehtoisesti ja jätti kentän vapaaksi haastajilleen, joista vain Erkki Tuomiojalla oli rohkeutta haastaa istuva puheenjohtaja avoimeen kisaan puoluekokouksessa.

Heinäluoman arvostelijat ovat rientäneet iloitsemaan, että puolueessa alkaa nyt uudistumisen aika.

SDP riisuu nyt riemukkaasti yltään ne ahdistavat kuteet, joita se on joutunut valtionhoitajapuolueena olosuhteitten pakosta kantamaan, siirtää viisi-kuusikymppiset miehet puolueen johdosta puolueen kuuluisaan luurankokaappiin ja ryhtyy harjoittamaan innostunutta vasemmistopolitiikkaa nuorten naisten johdolla.

Kevät on ihana vuodenaika, kun kylmä ja märkä rospuuttokausi väistyy ja luonto puhkeaa uuteen kukkaan ja vehreyteen. Tuon kaltaisia tuntuvat olevan nyt päällimmäiset tunnot sosiaalidemokraattien riveissä, ainakin julkisesti.

Nuoruus on valttia ja naisissa on poweria, näinhän se tietysti on. SDP:n kokoiselle puolueelle ei kuitenkaan riitä, että sen väellä on hauskaa ja mukavaa keskenään.

Puolueen johdon ja politiikan on oltava sellaisia, että ne herättävät luottamusta myös muissa puolueissa ja kansakunnan valtaenemmistössä.

Yhdysvalloissa aikanaan presidentti Richard Nixonin poliittiset vastustajat kaivoivat maata tämän alta kysymällä pilkallisesti, "ostaisitteko käytetyn auton tältä mieheltä?".

SDP:hen sovellettuna kysymys kuuluu: "Jättäisittekö Suomen tämän puolueen vastuulle?"

Uusia maunokoivistoja tai paavolipposia ei kasva joka oksalla, ei edes suuressa ja mahtavassa SDP:ssä. Koivisto sai aikanaan lentävän lähdön, mutta Lipposen oli kuljettava pitkä ja kivinen tie, ennen kuin hän pääsi näyttämään todelliset kykynsä. Nuorempana miehenä Heinäluoma ei ollut enää halukas siihen rääkkiin.

Kun uusia puheenjohtajakandidaatteja on jo esitelty, niin samahan meidän on ottaa puntari käteen ja ryhtyä ottamaan naisista ja miehistä mittaa.

Ovatko varapuhemies Johannes Koskisen tai kansanedustaja Kimmo Kiljusen poliittiset näytöt sellaiset, että he veisivät Suomen takaisin EU:n kovaan ytimeen? Tohtisiko kansanedustaja Tarja Filatov haastaa presidentin valtaoikeuksia koskevissa tulkintakiistoissa? Kykenisikö kansanedustaja Jutta Urpilainen tai kansanedustaja Pia Viitanen ottamaan Stora Enson ja kaikki muut valtiota lähellä olevat yhtiöt uudelleen tiukkaan omistajaohjaukseen? Pystyisivätkö kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson tai Miapetra Kumpula-Natri neuvottelemaan Kremlissä Suomen metsäteollisuudelle vapautuksen puutulleista?

Kysymykset ovat hyvin teoreettisia, mutta ne on pakko tehdä, kun kyse on SDP:stä eikä esimerkiksi kristillisistä tai perussuomalaisista tai edes Vasemmistoliitosta.

SDP:n puheenjohtajavalinnat ovat toki puolueen omien järjestöaktiivien käsissä, ei siinä ole ulkopuolisilla periaatteessa osaa eikä arpaa.

Kesäkuun puoluekokouksen valinnat säätelevät kuitenkin puolueen paikan Suomen poliittisessa elämässä, siitä ei päästä yli eikä ympäri.

Uusi puheenjohtaja pääsee sikäli helpolla, että seuraavalla kaksivuotiskaudella ei käydä vielä eduskuntavaaleja, joissa jaetaan hallitusvaltaa ja pääministerin paikka. Välikaudella menee näin ollen täydestä epäkurantimpikin vaihtoehto, mutta viimeistään vuoden 2010 puoluekokouksessa ollaan tosipaikan edessä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Puijon ensilumenladun kausikortin hinta lähentelee jo halpuutusta – "Olisin valmis maksamaan enemmän"

Kiinalla korkea kynnys voimatoimiin Hongkongissa

Stadion tulee sittenkin tai sitten ei

Avaruuslentäjät vanhustenhuollossa

Kyllä kansa sittenkin tietää enemmän kuin olisi kohuista luullut

Kuopio taiteilee toivon ja arkitodellisuuden rajalla

Monipaikkaista hallintoa hyvä selvittää

Maailmanlopun meininki

Kuopio irtisanoo henkilöstöään – vanhustenhoitoa uhkaa työvoimapula

Vasemmistoliitto iskee nyt perussuomalaisten kylkeen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.