Aitoa lähidemokratiaa

Suomen väestön muuttosuunta on ollut pitkään maaseudulta kasvukeskuksia kohti. Kaupungistumista on vauhdittanut uusien työpaikkojen keskittyminen maakuntien sisällä. Erityisesti työikäisen väestön muuttoliike on lisännyt maaseutukuntien taloudellista ahdinkoa.

Tilannetta on pyritty korjaamaan karsimalla päällekkäistä hallintoa kuntaliitosten kautta. Keskuskuntien kasvaessa maantieteellisesti yhä suuremmiksi, nousee haasteeksi lähidemokratian toteutuminen.

Asukkailla tulee säilyä kuntakoosta riippumaton mahdollisuus vaikuttaa paikallisiin päätöksiin muutoinkin kuin yksistään vaaleissa äänestämällä. Polttava kysymys onkin, miten asukkaat pääsevät nykyistä mielekkäämmällä tavalla osallistumaan oman alueensa asioihin.

Yhteistyö kaupunki- ja maaseutualueiden välillä pitää saada toimimaan saumattomasti. Muutoin kuntakeskuksesta juostaan kylille milloin minkin asian perässä ja pahimmassa tapauksessa paikanpäällä todetaan asian kuuluvan toiselle toimijalle. Perinteinen sektoriajattelu toimii erityisen huonosti välimatkojen kasvaessa.

Kuntalakia ollaan uudistamassa siten, että se mahdollistaisi laajan kirjon erilaisia lähidemokratian toteutustapoja. Laki ei kuitenkaan yksistään takaa toimivaa lähidemokratiaa. Kuntapäättäjien ja virkahenkilöstön kauniit puheet vaikuttamisesta jäävät usein todellisuudessa asukkaiden kuulemistilaisuuksien järjestämiseen.

Suunnitelmat muuttuvat näissä tilaisuuksissa hyvin harvoin, jos koskaan. Maaseudun säilyminen elinvoimaisena ja vastuunkanto omasta palvelutuotannostaan vaatiikin luottamusta sekä uudenlaista päätäntä- ja kehittämisvaltaa.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) esitteli kuntalain uudistusta 19.2. Tahkolla. Tilaisuudessa peräänkuulutin kaksiosaisen kumppanuuden näkökulmaa.

Palvelukumppanuudella tarkoitan maaseutualueiden palvelujen järjestämistä paikallisesti päättämällä. Sopivan suuruisia voisivat olla esimerkiksi tiestön talvinen ylläpito ja lasten päivähoito.

Näitä palveluita voidaan luontevasti tuottaa yhteistyössä paikallisten yrittäjien, kolmannen sektorin ja kunnan kesken. Sote- ja kouluverkostoratkaisut rajattaisiin laajempina kokonaisuuksina paikallisen päätäntävallan ulkopuolelle.

Kehittämiskumppanuudella tarkoitan, että alueen asukkaat itse suunnittelevat ja toteuttavat hankkeita kunnan avustamana. Kehittämistyössä tarvitaan yhteiskunnan rahoitusta, aktivointi- ja suunnitteluapua. Kumppanuuden ja erityisosaamisen tärkeys korostuu EU-hankerahoitusta haettaessa.

Viisaasti toteutetulla lähidemokratialla voidaan keventää hallintoa, säästää kustannuksia ja edistää kestävää kehitystä. Puheet byrokratian väistämättömästä kasvusta voidaan jättää omaan arvoonsa. Mahdollisuuksia on paljon, jos vain löytyy aitoa tahtoa.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston
tutkijatohtori ja Kuopion kaupunginvaltuutettu .

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hädässä halkio tutaan

Maailma on umpisolmussa

Hallituksen suurin urakka voi niukin naukin toteutua

Väestön keskittyminen ei ole luonnonlaki

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Rinneturmia ei voi mitenkään kokonaan estää

Voi tikkerperkele

Kristittyjen pitää sopia perheriitansa

Savolainen hulluus luo elämää

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.