Aivan mettäs, VR

Sanoo pohjalainen Pendolinosta. Mutta mikä kokemus olikaan tämä Savossa, joka alkoi myräkästä Helsingissä! Arvelinkin, että tulisi 8.2. myöhästymisiä, olihan säästä ilmoitettu.

Koko liikenteemme kirjo perässämme roikkuvine Bemareineen ja Finnairin kahvikupillislentoineen oli odotetusti sekaisin. Juna saapui lähes tunnin myöhässä Lahteen, josta kyytiin nousin.

Ei kiirettä, vaikka iltaharjoitus musiikkikeskuksella odottikin. Vaan kerrottiinpa, että Pieksämäeltä vaihdettaisiin bussiin. Alkoi mennä työaikataulu hieman täpärälle. Kerrottiin suomeksi. Junissa kulkee ulkolaisia, mutta vain peruskuulutukset saadaan muilla kielillä.

Saman tiistain aamuna oli kuulemma hyppyytetty Ison Kirkon päärautatieasemalla ihmisiä junasta toiseen, lopulta kävelyttäen parisataa metriä ratapihalta takaisin, sen toisenkin junan rikkouduttua, eikä informaatiota ollut tarjottu kuin ensimmäisellä kotimaisella.

Tiesittekö, kanssamatkustajat, että yli tunnin myöhästyneistä junamatkoista voi saada korvausta lipun hinnasta? Kaavake on tosin joko itse löydettävä netistä tai lipunmyynnistä haettava. Selityksiä kysellään. Ikään kuin ei yhtiö jo junan numerosta tietäisi, ilmankin asiakkaan tarinoita, että juna oli myöhässä.

Eihän minun kannattaisi näin kuohua. Ymmärrystä pitäisi yhtiötä kohtaan riittää. Mutta kirjoitan tätä juttuani sen seuraavan päivän junamatkalla, taas etelään, jolloin Kuopiosta täsmällisesti lähtenyt Pendolino hyytyi jo ennen Pieksämäkeä.

Sitten oltiinkin kolme tuntia "aivan mettäs", lopulta pimeässä ja kylmenevässä junassa. Vaihtohan siitä oli hinauksen jälkeen seurauksena. Nyt ollaan sitten myöhään perillä. Juuri tällä hetkellä "vaihde ei käänny".

Rammassa pendomandolinossa oli kumminkin hauskaa! Alkuviikon Tykyhelmi-tapahtumasta oli paljon porukkaa matkassa, ja Musiikkikeskuksessa järjestämäämme loppukonserttiin tyytyväiset ihmiset alkoivat jutella kanssani, kuten poikkeuksellisessa tilanteessa usein tapahtuu. Että vapaudutaan.

Lauloimmekin. Ravintola meni toki pinseästi kiinni, kun nuori myyjätär oli saanut keskelle metsää ohjeet, että pistä putiikki umpeen. Vettä sentään saimme. Katselimme tuntikausia tuota suljettua, haikailemiamme tuotteita pursuavaa myymälää, ajatellen siihen murtautumista.

Kun sähköt loppuvat, on äkkiä ongelmia lämmön, ilmastoinnin ja vessankäytön kanssa. Sähköä toki kulkisi langassa siinä yläpuolella, mutta Pendolino on niin kovin kompleksinen kokonaisuus. Miksi, hyvät ihmiset, noita pahvijunia piti Suomeen ollenkaan hankkia?

Ystäväni matkustaa harva se päivä vajailla runkokokonaisuuksilla töihin pääradan varrelta, löytäen kuukausilippukiintiöpaikan hyvässä lykyssä tupaten täyden Pendon lattialta.

Vanha konnari totesi, että ongelmat alkoivat yksityistämisestä. "Tehostaminen" estää nyt huoltamasta junia rauhassa. Maalaisjärki ei pysy kenenkään hallussa. Informaatio ei kulje. Väkeä vähennetään, kun ihmisiä juuri tarvittaisiin. Idän yöjunatkin ovat pelkkä muisto vain.

Pitikö rautatieliikenne tosiaan antaa markkinavoimien raiskattavaksi?

Kirjoittaja on kuopiolainen kapellimestari.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kotkan lento ja putoaminen

Kunnat merihädässä

Vanhuspalveluissa on suo siellä ja vetelä täällä

Röyhkeä Trump haastaa johtamansa demokratian

Ystävänpäivän jälkeen

Potemisen kulissi

Lumesta tuli ympäristöpulma Helsingille

Eduskunta kompuroi tiedustelulakien kanssa

Hankkeet vivuttavat kehitystä

Kriisinhallintakeskuksen siirto paljasti politiikan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.