Ajokortti kalastukseen

Pistää viimeisen päälle vihaksi, kun kuulee kuinka luontoystävällisiä me suomalaiset olemme.

Marjastus-, sienestys-, tai kalastusreissu luontoon kertoo totuuden. Metsistä löytyy kaiken maailman jätteitä auton romuista lähtien, ja kalareissulla veden pinnan alla kiiltävä juttu on paljon useammin kaljatölkki tai pullonkorkki kuin taimenen tai harjuksen kylki.

Merkillistä on, kuinka täysi kaljalaatikko on kevyempi kantaa luontoon kuin tyhjä ja vieläpä rahanarvoinen setti takaisin sieltä.

Saarnaamista suomalaisten luontosiisteydestä ja kestävän kulutuksen malleista riittäisi enemmän kuin uuden testamentin aineksiin, joten on syytä paneutua yhteen asiaan.

Suurin osa suomalaisista kalastaa. Se on hieno asia. Se taas ei ole ymmärrettävää, että kaiken kansan hienosta harrastuksesta on tullut roskaamisen ja luonnon tuhoamisen hyväksyttävä tapa.

Kala kuuluu lähes kaikkien suomalaisten ruokapöytään, mutta aterian arvoa ei ole ymmärretty enää aikoihin.

Etenkin lohikaloja pidetään suurina herkkuina, mutta tuskin kukaan enää miettii mistä punalihaista pöytään ilmestyy. Vaeltavat luonnonlohikannat on onnistuneesti tapettu lähes sukupuuttoon kalastamalla liikaa, ojittamalla soita, valjastamalla koskia ja perkaamalla väylät aikanaan uittojen helpottamiseksi.

Tänä päivänä meidän korkeuksilta ei enää voi saada luonnonkantaa olevia lohikaloja kuin lottovoittajan tuurilla.

Peli ei kuitenkaan ole vielä menetetty. Paljon on tehtävissä, mutta se vaatii ymmärrystä ja ennen kaikkea tahtoa.

Asiantuntijat ovat jo pitkään puhuneet rajoitusten puolesta, mutta eihän se käy kaiken maailman mökkien harrastajakalastajille. Mitäs sitä mökkinaapurille kertoisi mieluummin kuin Pietarin kalansaaliista. Siitä älyttömästä kasasta kaloja, joista suuri osa menee pilalle ennen kuin niille löytyy joku käyttäjä.

Harrastajaverkkokalastajien joukko on tänä päivänä suurin syypää siihen, että järvilohi- tai järvitaimenkannat eivät pääse elpymään. Koskia on kunnostettu keskisen Suomen alueella sen verran paljon, että lohikalakantoja olisi mahdollista vahvistaa, mutta kutukelpoiset emokalat jäävät lähes säännöllisesti järvivaelluksen aikana verkkojen saaliiksi.

Vapakalastuksella kantoja ei heikennetä, vaikka kaikki suomalaiset hiippailisivat koskilla viuhtomassa perhoa.

Suomessa ei ainakaan tällä hetkellä tarvitse kalastaa sen takia, että näkisi nälkää. Lohikalakantojen elvytysyritysten epäonnistumisten suurin syy onkin tietämättömyys. Ei se verkolla kalastava mökkiläinen ahneuksissaan älyä ajatella, että taimenen säästäminen kutupuuhia varten olisi jotenkin merkittävä juttu.

Sitä se kuitenkin olisi.

Meillä on sisämaan järvissä ja joissa sellainen luonnonvara, joka olisi mahdollista elvyttää hyvinvoivaksi "elintarvikkeeksi", mutta ilman tietoa se ei onnistu.

Kalastuksen ajokortin suorittaminen olisi ihan paikallaan oleva juttu. Ainakin niiden osalta, jotka tekevät pyynnin suhteen muuta kuin mato-onkivat tai pilkkivät.

Vain ani harvat kalalajit voivat Suomessa niin hyvin, että ne pärjäävät ilman järkeviä aputoimia.

Ahvenia, haukia ja särkiä riittää, mutta lohikalojen lisäksi muun muassa niitä maukkaita kuhia ei nouse järvistä loputtomasti ainakaan ilman istutuksia, jos verkkorajoituksia ei tehdä.

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.