Akateemista aluepolitiikkaa

Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtaja Arto Mustajoki visioi hiljattain julkaistussa kirjoituksessaan tutkimuksen mallimaasta seuraavasti:

”Tieteen ja tutkimuksen mallimaassa on hyvin toimiva yliopistolaitos, jossa kullakin yliopistolla on oma tehtävänsä. Yliopistojen profiloitumista toteutetaan käytännössä. Maassa on yksi kansainväliseen kärkeen yltävä monialainen yliopisto, joka saa hyviä sijoituksia maailmanlaajuisissa rankingeissa.”

”Tämä monialainen yliopisto toimii kiinteässä yhteistyössä teknis-taloudellisen yliopiston kanssa, joka myös on monella alalla tutkimuksellisesti maailman kärkeä. Mallimaan ministeriö on oivaltanut näiden kahden yliopiston merkityksen koko maan maineen kannalta.”

”Muissakin yliopistoissa on aloja, joilla ne menestyvät kansainvälisesti. Sen ohella ne toimivat omilla seuduillaan elinkeino- ja kulttuurielämän vetureina.”

Vaikka maata siinä ei nimetäkään, on helppo nähdä, että nuo kaksi maan mainetta ylläpitävää yliopistoa ovat Helsingin yliopisto ja Aalto yliopisto.

Samanlaista ajattelutapaa edustaa myös Helsingin yliopiston tuleva vararehtori Keijo Hämäläinen, joka taannoisessa Kauppalehden haastattelussa totesi, että Helsingin yliopisto voisi jatkossa keskittyä nykyistä enemmän jatko-opintoihin ja huippututkimukseen tähtääviin maisteritutkintoihin.

Hänen mukaan voisi parhaimmillaan syntyä win-win -tilanne Helsingin ja muiden yliopistojen välillä. Helsinki keskittyisi huippututkimukseen ja -koulutukseen, muut hoitaisivat kandikoulutuksen, joista osa myös jäisi yliopistoon ja alueille.

Näiden näkemysten mukaan korkein yliopistollinen koulutus haluttaisiin siis ainakin osittain keskittää pääkaupunkiseudun yliopistoihin ja muiden yliopistojen tehtäväksi jäisi lähinnä alempien tutkintojen anto ja tutkimus joillain rajatuilla alueilla.

Näkökulmat ovat siten täysin käänteisiä sille ajattelulle, joka vallitsi 1960-luvulla yliopistolaitoksemme laajenemisen aikakaudella. Silloin nähtiin, että yhteiskunnan modernisoiminen vaatii yliopistollisen koulutuksen laajenemista kattamaan koko maan. Ne päätökset ovat eittämättä olleet Suomen menestyksen avaintekijöitä.

Aika on nyt tietenkin toinen kuin 1960-luvulla eikä pelkkä koulutustehtävä riitä minkään yliopiston olemassaolon oikeutukseksi.

Yliopiston tulee olla tutkimuksessaan kansainvälisesti menestyvä ennen kuin se voi olla kansallisesti ja alueellisesti vaikuttava. Korkeatasoinen tutkimus ja sen soveltaminen koulutukseen ja innovaatiotoimintaan ovat tänä päivänä yliopistojemme keskeisiä tehtäviä. Vain niin ne voivat toteuttaa tehtäväänsä myös alueidensa elinkeino- ja kulttuurielämän vetureina.

Kuinka siis parhaiten turvataan Suomen menestys tieteen ja yliopistokoulutuksen rintamilla? Satsaammeko pariin huippuun vai kehitämmekö nykyisen käytännön tapaan kattavaa, mutta korkeatasoista yliopistolaitosta laajemmin?

Ne, jotka peräänkuuluttavat yhtä huippuyliopistoa, unohtavat, että suomalaiset yliopistot pärjäävät varsin hyvin maailman tuhansien yliopistojen joukossa. Listattaessa 500 parhaan joukkoon sijoittuvia yliopistoja suhteutettuna bruttokansantuotteeseen globaalissa vertailussa Suomi sijoittuu viidenneksi.

Edellämme ovat sellaiset suhteellisen hyvin menestyvät maat kuten Israel, Uusi-Seelanti, Ruotsi ja Hongkong. Huippuyliopistoistaan tunnetut Iso-Britannia ja USA ovat sijoilla 14 ja 20.

Suomen menestys on pohjannut korkeatasoisen koulutuksen laajaan alueelliseen saatavuuteen, ja siihen se tulee jatkossakin perustumaan.

Kapean väestöpohjan vuoksi vain huippuyksiköihin ja huippuyksilöihin panostaminen johtaa hyvän koululaitoksemme luoman osaamispohjan vajaaseen hyödyntämiseen. Siihen meillä ei ole varaa, vaan pienen maan on hyödynnettävä koko lahjakkuuspotentiaalinsa täysimääräisesti.

Toisaalta on myös avoimesti tunnustettava se, että yliopistot eivät kaikilta osin ole pystyneet vastaamaan ajan haasteisiin eivätkä hyödyntämään niitä mahdollisuuksia, joita uusi yliopistolaki lisääntyneen autonomian myötä tarjoaa.

Meillä on yliopistoissa liikaa pieniä yksiköitä, joiden koulutus- ja tutkimustoiminta on laadultaan korkeintaan keskinkertaista ja monilta osin päällekkäistä. Aivan oikeutetusti yliopistoilta vaaditaan profiloitumista ja vahvuuksien löytämistä, fokusoitumista. Myös laadullisen tavoitetason nosto on monelta osin tarpeen.

Yliopistojen välisestä työnjaosta ja profiloitumisesta käytävä keskustelu kilpistyy kuitenkin liian usein kiistelyyn siitä, mitä koulutusaloja pitäisi mistäkin yliopistosta lakkauttaa.

Toki sitäkin profiloitumista tarvitaan, mutta tärkeämpää on löytää yliopistojen omat profiilit eri koulutusalojen sisällä. On vaikea kuvitella mitään monialaista yliopistoa esimerkiksi ilman perusluonnontieteellisiä tai yhteiskuntatieteellisiä aloja.

Näiden alojen sisällä on kuitenkin löydettävä omat tutkimuksen ja koulutuksen profiilit, jotka vastaavat tämän päivän suuriin haasteisiin. Näin voidaan kattaa koko kansakunnan tarpeet eikä tulevaisuutta tehdä vain muutaman kapean kärjen varassa.

Tätä varten tarvitsemme huomattavasti nykyistä tiiviimpää yhteistyötä ja keskusteluna yliopistojen välille. Tutkimusinfrastruktuurien osalta tämä keskustelu on jo käynnistynyt ja alamme ymmärtää, että vain yhteisillä ponnistuksilla voimme ylläpitää riittävän laajoja ja laadukkaita tutkimusympäristöjä maassamme.

Sama keskustelu pitää jatkossa ulottaa myös yliopistojen väliseen profilointiin ja toiminnalliseen yhteistyöhön. Näin voimme rakentaa Suomeen muutaman laadukkaan, maailmanluokkaa olevan yliopiston kokonaisuuden, jolla taataan tutkimuksen ja koulutuksen korkea taso säilyttäen samalla riittävä alueellinen kattavuus.

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Vanhankissanpäivät

Pahat, rumat ja päästöttömät

Soten kaatuminen närästäisi Pohjois-Savossa

EU:n on muodostettava oma ääni maailmanpolitiikassa

Vienti rahoittaa hyvinvointia

Kun evoluutio meni pieleen

Tiedeuutisissa liioittelu on pahinta myrkkyä

EU-parlamenttiin tarvitaan tänään taistelevia norsuja

Yritysten koko verojalanjälki on iso

Ovien aukaisijoidenkin oltava varuillaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.