Aliarvostettu liikennepesti

Isä Jyrki ja äiti Jutta antoivat ensin Merjan leikkiä junilla, laivoilla ja vielä lentokoneillakin, mutta perheen isot päätökset tehtiin pienemmässä piirissä.

Merjan paras kaveri Paavokaan ei tykännyt.

Paavo keräsi jalkapallonsa ja jääkiekkomailansa ja marssi ulos. Merja nappasi nukkensa ja kipitti perässä.

Isä Jyrki ja äiti Jutta päättivät lahjoittaa Merjan liikennepelin nyt Hennalle, joka oli varttunut ison kuntapalapelin äärellä. Siitä ei tahtonut tulla mitään.

Jospa Henna saisi nyt jotain muuta ajattelemista siinä sivussa, isä ja äiti tuumivat.

Liikenneministeri on ja on ollut Suomen värikkäässä hallitusperheessä lapsipuolen asemassa.

Demarit halusivat vasemmistoliiton mukaan apupuolueekseen, ja joitakin ministerisalkkujahan sillekin piti järjestää.

Liikenneministerin ja kulttuuri- ja urheiluministerin salkut tuntuivat sopivan kevyiltä.

Jopa niin kevyiltä, että vasemmistoliiton lähdettyä salkut joutivat jaettavaksi lisukkeeksi muille ministereille.

Pestin aliarviointi on outoa.

Liikenne on Suomen elinehto.

Jos se lamaantuu, talous romahtaa ja nykyaikaisen elämän edellytykset katoavat.

Tämä ei ole liioittelua. Muistellaan vaikka takavuosien kuljetusalan lakkoja.

Jo melko lyhytkin katkos aiheuttaa valtavat menetykset, jotka kertautuvat hamaan tulevaisuuteen.

Liikennemisterin tehtävä ei saa olla heittopussi.

Ministeri on paljon haltijana, koska ilman sujuvaa liikennettä Suomi kurjistuu ja vajoaa.

Toki voi väittää, että hallituskautta on enää vähän jäljellä.

Rankat säästöpäätökset on kehysriihessä jo väännetty, ja väylärahoituksesta katoaa ensi vuonna suoraan sata miljoonaa euroa vuodessa.

Siis jo nyt tehdyillä päätöksillä.

Ellei liikenneministeri kunnolla vahdi reviiriään, menetys saattaa vielä kasvaa kovissa säästöpaineissa. Se vasta kalliiksi Suomelle tulisikin.

Jos ministerin tehtäviä pitää välttämättä yhdistää, sopiva voisi olla urheilu–liikenneministeri.

Miksikö?

Tätä menoa tiet ovat kohta niin kurjassa kunnossa, että niillä liikkuminen on ”urheilua”.

Lisäksi kuntoilemaanhan sitä joutuu, kun auto vajoaa alustaansa myöten tien pohjan pettäessä.

Voisiko hallituksen välinpitämättömyys liikenteestä johtua siitä, ettei etelän vallan kukkuloilla kanneta murhetta muusta Suomesta?

Onneksi sentään uusi sivutoiminen liikenneministeri Henna Virkkunen (kok.) on Keski-Suomesta.

Jospa hän näkisi hieman kauemmaksi ja vähän laajemmin.

Liikenneväylät eivät romahda rahanpuutteeseen pääkaupunkiseudulla. Päinvastoin.

Otetaanpa esimerkiksi Pisara-rata. Rankoista säästöistä huolimatta hallitus aloittaa hankkeen laajan valmistelun.

Pisaran muotoinen rata on Helsingin keskustan alle suunniteltu lähijunien kaupunkiratalenkki.

Hankkeen kokonaiskustannukset on arvioitu 740 miljoonaksi euroksi. Pituutta radalla on kahdeksan kilometriä.

Reiluuden vuoksi on sanottava, että toki Pisarasta on hyötyä koko maan junaliikenteelle.

Tukkoiselta Helsingin rautatieasemalta vapautuu Pisaran valmistuttua kapasiteettia kaukoliikenteelle vaikkapa Savoon.

Kirjoittaja on Savon Sanomien Keski-Savon aluetoimittaja.