Alueiden kohtalonhetket

Komissio julkisti pari viikkoa sitten asetusesitykset aluepolitiikan varojen jakoa ohjaavaksi lainsäädännöksi seuraavalle ohjelmakaudelle 2014-2020. Suomelle ensi talven kiivaaseen vaikuttamisjaksoon jää vielä tehtävää, vaikka nuo esitykset kokonaisuudessaan välittivät positiivista sävyä.

Meille tärkein yksittäinen asia on harvan asutuksen kriteeri, joka asetuksista löytyy. Suomi ei kuitenkaan voi tyytyä kriteerille esitettyyn rahoitustasoon, tai Itä- ja Pohjois-Suomen EU-potti pienenee oleellisesti.

Muita korostettavia yksityiskohtia komission esityksissä ovat byrokratian purkamiseen tähtäävät toimenpiteet, kytkökset makrotalouteen sekä tuloslähtöinen ajattelutapa, joiden kaikkien kantavana ajatuksena on tukien käytön tehostaminen oikeudenmukaisella tavalla.

On vain pidettävä tarkka huoli siitä, ettei lapsi pääse hulahtamaan pesuveden mukana. Tuloslähtöinen ajattelu on kannatettava tavoite, mutta saattaa käytännössä uhata meillä EU-rahoituksessa totuttua vipuvoima-ajattelua. Indikaattoreilla on pystyttävä mittaamaan osaamisen kartuttamista, joka on korvaamatonta innovaatioiden aikakaudella.

EU-lainsäädännön superviikoista viime viikolla komissio julkaisi maatalouden asetusesityksensä, nekin vuodesta 2014 alkaen.

Ottaen huomioon, että kesällä julkaistun rahoituskehysesityksen yhteydessä komissio kuritti maataloutta tukileikkauksilla, asetuspaketin saama nihkeä vastaanotto Suomessa oli ymmärrettävä. Myös maatalouden osalta byrokratiaa piti karsia, mutta on todellinen syy pelkoon, että komissio esimerkiksi viherryttämisesityksillään siirtää entisestään maanviljelijöiden työtä pellolta papereiden sekaan.

Kaiken kaikkiaan esityksissä ei mielestäni näy se, kuinka syvässä kustannuskriisissä maatalousala on. Maatalouspolitiikka rönsyää liikaa ytimestään, joka kuitenkin lopulta on ruuan tuottaminen meille kuluttajille kohtuullisella hinnalla ja ympäristö huomioiden.

Positiivista maatalouspaketissa oli tuotantoon sidottujen tukien ja luonnonhaittakorvausten jatkuminen. Suomessa ei käytännössä ilman niitä voitaisi harjoittaa EU:n mittakaavassa kilpailukykyistä maataloutta.

Varsinaisia rahoitusosuuksien laskukaavoja vielä työstetään ja analysoidaan, eikä luotettavaa kuvaa suomalaisten alueiden, maatalouden ja maaseudun poteista tällä hetkellä ole.

Usean politiikan alan näkökulmasta on kuitenkin merkityksellistä, että eri rahastojen välisiä raja-aitoja madalletaan. Erityisesti pienet hankkeet ovat perinteisesti kavahtaneet byrokratiavaateita sekä eri rahastojen kirjainyhdistelmien lisäksi eri sääntöjä ja hallinnoijia.

Komissio varmistaa EU:n kaikkien rahastojen yhteensovittamisen sopimalla siitä suoraan jäsenmaiden kanssa. Samalla sovitaan, että kansallinen rahoitus on varmistettu.

Tämä onkin mielenkiintoinen seikka, sillä nykyinen hallitus ensimmäisessä budjetissaan leikkaa jo sovittuja rakennerahastojen vastinrahaosuuksia 60 miljoonaa euroa. Samalla palautamme meille jo viitisen vuotta sitten myönnettyjä varoja Brysseliin.

Siinä ei auta neuvotellut nollavakuudetkaan, että näin me ehdoin tahdoin lisäämme nettomaksajaosuuttamme. Vaalitenttien lupaukset alkavat mennä hiljalleen ristiin.

Kirjoittaja on keskustalainen europarlamentaarikko.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.