Aluekehitys jää jalkoihin

Oli odotettavissa, että Jyrki Kataisen johtama sinipunahallitus aloittaa rakenteellisten uudistusten sarjan Suomessa. Vajaan vuoden hallitustaipaleen aikana vauhti on ollut huima.

Meneillään on useita hankkeita, joilla on vahva vaikutus alueemme aluekehitykseen. Näistä vaikutuksista ei vain puhuta. Pahoin pelkään, ettei niitä hallituksessa edes tiedetä.

Kuntauudistuksen vaikutukset aluekehityksen järjestämiseen ovat suoria.

On oletettavaa, että syrjäisten alueiden kehityksestä huolehditaan parhaiten silloin, kun niiden asiaa ajetaan ja edustetaan läheltä. Myös maakuntien liitot perustuvat alueidensa kuntarakenteeseen.

On pohdittu, vähennetäänkö maakuntaliittojen määrää, jos kuntia on tulevaisuudessa vähemmän. Maakuntaliittojen merkitys aluekehitykseen on valtavan suuri ja väitän, että niiden määrä juuri nyt on oikea ja tehokas.

Muiden aluekehitystehtäviensä ohella maakunnat hallinnoivat myös osaa EU:n rakennerahastovaroista ja varmistavat, että rahoituspäätökset tehdään demokraattisesti ja mahdollisimman lähellä käyttökohteitaan. Mutta tähänkinhän hallituksen on uumoiltu esittävän muutosta.

Järjestelmä, jolla rakennerahastoja hallinnoidaan, on varmasti monelle aika etäinen eikä kahvipöydän keskustelunaiheena kovinkaan kiinnostava.

Kyse on kuitenkin meidän verovarojemme käytöstä, ja siksi järjestelmää pitäisi avoimesti pohtia. Jos maakuntien roolia hallinnossa kavennetaan ja valtion vastaavasti vahvistetaan, mennään samoilla harppauksilla kauemmas lähellä tehtävästä ja demokraattisesta päätöksenteosta.

Maakuntaliitot ovat kuntiensa omistamia ja niiden toimintaa ohjaavat kuntapäättäjämme. Valtio toimii maakunnissa toimialakohtaisten laitostensa kautta, joissa kannetaan vastuuta virkamiesperiaatteen mukaisesti.

Valtion virastoissa tehdään hyvää työtä erittäin vastuullisesti, mutta periaatteellinen näkökulmaero on merkittävä ja EU-näkökulmasta ratkaiseva. EU kun vaatii, että varat jaetaan läheisyysperiaatetta kunnioittaen ja aluedemokratiaa toteuttaen.

Oma lukunsa on vielä vaalipiiriuudistus.

On selvää, että jotakin Itä-Suomessa oli tehtävä, koska äänikynnys oli muodostunut merkittäväksi. En kuitenkaan usko, että Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan mekaaninen yhdistäminen oli kaikkein paras ratkaisu.

Demokratian kehityksen kannalta hallituspuolueiden puheenjohtajien päätös oli kyseenalainen. Iso vaalipiiri tukee eittämättä väkirikkaiden seutujen ehdokkaiden läpipääsyä, jolloin äänikynnys vain siirtyy vaalipiirien väliltä niiden sisälle.

Jo tähän mennessä eduskuntavaalikampanjoiden suuruutta on pohdittu demokratian toteutumisen näkökulmasta, koska kaikilla ei ole varaa ryhtyä ehdokkaaksi. Suuri vaalipiiri nostaa kampanjakuluja ja heikentää ehdokkuutta jokamiehenoikeutena.

Vaalipiirijaolla on myös keskeinen merkitys aluekehitykseen ja alueiden edunvalvontaan. Paljon peräänkuulutettu ja hyvin vuosien saatossa kehittynyt Itä-Suomi -yhteistyö lyötiin polvilleen.

Eikö sitä hallituspuolueiden valtapelissä huomattu vai oliko se niiden tarkoitus?

Kirjoittaja on keskustalainen europarlamentaarikko ja parlamentin aluekehitysvaliokunnan jäsen.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Hallitus maltillisesti liikkeelle väylähankkeilla

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Yhteistä turvallisuusuhkaa ratkaisemassa

Kuopion toria kannattaa kehittää avoimin mielin

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.