Aluemallilla eteenpäin

Hätähuuto tieteen tilasta. Yliopistot muutospaineissa. Korkeakoulujen uudistuttava.

Siinä esimerkkejä viimeaikaisista otsikoista mediassa. Keskustelu käy kiivaana duaalimallista, suurista ja pienistä korkeakouluyksiköistä, tieteemme laadusta ja yliopisto-opetuksen työelämävastaavuudesta. Mediahuomion määrällä arvioiden yliopistot ja korkeakoulujärjestelmämme onkin yksi keskeisimpiä poliittisia kysymyksiä tulevalla hallituskaudella.

Viime viikkoina aiheesta on ilmestynyt myös koko joukko analyysejä, selvityksiä ja raportteja.

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkaisi yhdeksän ehdotustaan yliopistojärjestelmän korjaamiseksi. Suomen yliopistot UNIFI ry. julkaisi tieteenalakohtaiset rakenteellisen kehittämisen raportit, jotka sisältävät ehdotuksia yliopistojen profiloitumiseen. Myös opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama kansainvälinen vertailuraportti suomalaisesta korkeakoulujärjestelmästä näki päivänvalon.

Kaikkien näiden raporttien lähtökohtana on, että Suomessa on maan kokoon suhteutettuna runsaasti korkeakouluja, niissä on päällekkäistä toimintaa, ne ovat osin liian pieniä ja resurssit ovat hajautuneet. Lainsäädäntö on jäykkää, samoin hallinnolliset prosessit. Rahoitusmalli on kyllä läpinäkyvä, mutta se on monimutkainen ja mittareiden määrä pyrkii nousemaan poliitikkojen halutessa alati uusia asioita mitattavaksi korkeakoulujen suoritteissa. Myös kansainvälistymisen taso on alhaisempi kuin eurooppalaisissa korkeakouluissa keskimäärin.

Maassamme tarvittaisiinkin pitkäjänteistä korkeakoulupolitiikkaa ja rahoitusperiaatteiden jatkuvuutta, joka mahdollistaisi järjestelmän pitkän tähtäimen kehittämisen ilman päivänpoliittista tempoilua.

Suomea ja verrokkimaita (esimerkiksi Tanska, Sveitsi, Hollanti) verrattaessa yksi ilmeinen ero on siinä, kuinka moneen erilliseen yksikköön voimavaroja jaetaan. Asukaslukuun suhteutettuna Suomessa on 1,5–2-kertainen määrä korkeakouluja.

Niukat voimavarat sirpaloituvat meillä liian moniin yksiköihin.

Yliopistojen yhdistäminen ja niin sanotun duaalimallin, eli rinnakkaisen yliopisto- ja ammattikorkeakouluverkoston uudistaminen onkin nostettu vahvasti esille viimeaikaisessa korkeakoulukeskustelussa.

Mielenkiintoista on havaita, että eri maissa on hyvin vaihtelevat korkeakoulumallit, eikä yksiselitteistä vastausta duaalimallin uudistamiselle ole kansainvälisten mallien pohjalta saatavissa.

Uudistamisen tarve on kyllä ilmeinen, mutta keskustelua ei pidä käydä joko-tai pohjalta. Sen sijaan että väittelemme siitä, onko duaalimallia vahvistettava vai onko se hävitettävä, voisimme tarkastella mallin sovelluksia esim. alueittain ja aloittain ja hakea sitä kautta erilaisia ratkaisuja mallin uudistamiseen.

Erillisiä rinnakkaisia koulutusputkia aina maisteri- ja jopa tohtoriopintoja myöden ei ole järkevää rakentaa. Rinnakkaisten tutkintorakenteiden sijaan joillakin aloilla voitaisiin kehittää kokonaisuuksia, jossa alemmat tutkinnot suoritettaisiin pääsääntöisesti ammattikorkeakouluissa. Osa ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista sijoittuisi työelämään ja osa jatkaisi maisteri- ja tohtoriopintoihin yliopistoihin. Näin saataisiin järkevämpiä, laadukkaampia ja kansantaloudellisesti kestävämpiä koulutuskokonaisuuksia.

Edellä hahmoteltu järjestely sopii luonnollisesti ennen kaikkea niin sanotuille professioaloille, joissa tutkinto antaa selkeästi valmiudet eri ammateissa toimimiseen. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi kauppatieteet, tietojenkäsittelytieteet sekä eräät sosiaali- ja terveysalan ja tekniikan alan tutkinnot.

Toisaalta niin sanotuilla generalistialoilla, kuten humanistisilla aloilla, yhteiskuntatieteissä ja perusluonnontieteissä tällaisia koulutuspolkuja on vaikeampi rakentaa, vaikka näidenkin alojen työmarkkinakelpoisuutta pitäisi eri keinoin parantaa.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön vahvistaminen voi lähteä puhtaasti toiminnalliselta pohjalta, jossa yhdessä rakennetaan uuden tyyppisiä koulutuskokonaisuuksia. Joissain tapauksissa jopa yhteensulautumiset voisivat olla perusteltuja, mutta ennen kaikkea lainsäädännön on mahdollistettava erilaiset ratkaisut.

Tuore hanke Tampereelta, jossa kaksi yliopistoa ja ammattikorkeakoulu suunnittelevat yhteen liittymää, on hieno esimerkki ennakkoluulottomasta ja oma-aloitteisesta uudistushalusta. Myös Lappeenrannassa ja Lapissa yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat tiivistäneet yhteistyötä keskenään ja paikallisen elinkeinoelämän kanssa.

Ja lisää tällaisia hankkeita tulee varmasti.

Suomi on pinta-alaltaan suuri maa ja meillä on hyvin koulutettua, osaavaa ja innovatiivista väkeä eri puolilla maata. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten pitäisikin alueittain arvioida profilointi- ja rakennekehitystarpeensa yhdessä tavoitteenaan hyvin toimiva koulutusjärjestelmä ja fokusoituneet tutkimus- ja kehitysympäristöt. Tämä arviointi tulisi tehdä entistä laatu- ja kustannustietoisemmin.

Uudistukset pitää tietenkin koordinoida valtakunnallisesti niin, että eri alueet muodostavat koko maan kattavan, toisiaan täydentävän osaamisen verkoston. Tällöin koko maan henkinen potentiaali voidaan täysimääräisesti hyödyntää ja rakentaa Suomeen muutama laadukas, maailmanluokkaa oleva korkeakoulukokonaisuus, joilla taataan tutkimuksen ja koulutuksen korkea taso, luodaan edellytykset innovaatioille samalla säilyttäen riittävä alueellinen kattavuus.

Yksi tällainen kokonaisuus tulee varmasti olemaan täällä Itä-Suomessa.

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston rehtori.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Valoa!

Järki päässä uuteenvuoteen

Turha taistelu on voitettu ja sota sen kun jatkuu

Uudistus tyhjensi maaseudun takseista

Tutkinnot nurkkaan

Omistamista syytä vähentää

Myös opettajien kiusaamiseen puututtava heti

Kestävyysvaje on yhä ankarampi uhka

Ukraina ortodoksian riitakapulana

Suomalainen kompastuu merkkiin

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.