Aluepoliittinen keskustelu karkaa helposti laukalle

Keskustan vaalivoiton jälkeen sosiaalisessa mediassa ja myöhemmin lehdistössäkin alkoi levitä tieto, että puolue vastustaa uusien asuntojen rakentamista Helsinkiin. Viime kesänä julkaistusta keskustan talousmaantieteellisen työryhmän raportista poimittiin päättely, jonka mukaan asuntotuotannon kiihdyttäminen pahentaisi asuntopulaa.

Näkemys ei ole ainoastaan epäintuitiivinen vaan yksinkertaisesti taloustieteellisesti väärä. Jos minkä tahansa tuotteen kysyntä ylittää tarjonnan, hinta nousee. Vastaavasti tarjonnan lisäys laskee hintoja. Asuntokauppa ei muodosta poikkeusta tähän perussääntöön.

Työryhmän raportti vetoaa tilastolliseen aikasarjaan, jonka mukaan Helsingin seudun asuntokanta on vuodesta 1971 kasvanut keskimäärin kaksi kertaa nopeammin kuin väestö. Asuntojen määrä on Helsingissä korkeampi kuin koskaan, mutta asuntojonot ovat pidemmät kuin koskaan. Asuntopula onkin työryhmän mukaan suhteellinen ilmiö.

Raportin logiikkaa vastaan voi perustellusti kysyä, miten paha asuntopula pääkaupunkiseudulla olisikaan, jos rakentamista ja kaavoittamista olisikin hillitty nykytahdista.

Keskustelun tiimellyksessä on hyvä muistaa, ettei kyseessä ole keskustan varsinainen puoluelinjaus vaan ajatuspajatyyppinen, laaja hahmotus aluepolitiikan suunnasta.

Keskustan menestys eduskuntavaaleissa näyttää ainakin hetkeksi kiristäneen vastakkainasettelua pääkaupunkiseudun ja muun maan sekä kaupunkikeskusten ja maaseudun välillä. Tämä on sääli, sillä esimerkiksi talousmaantieteellinen raportti pyrkii silloittamaan näitä kuiluja.

Raportti peräänkuuluttaa hajautettua biotaloutta, jossa yksipuolisesta innovaatiokeskeisyydestä palataan hyödyntämään koko tuotannon arvoketjua luonnonvaroista korkean jalostusarvon lopputuotteisiin. Sen ydinväite on, ettei kiihtyvä keskittymiskehitys ole luonnollinen ja väistämätön vaan seurausta tietoisista poliittisista päätöksistä.

Esimerkiksi arava-asuntojen voimakas rakentaminen pääkaupunkiseudulla vääristää sekä asuntojen että työn kysyntää ja tarjontaa. Ilman yhteiskunnan interventiota asumiskustannuksiin matalapalkka-alojen palkkavaatimukset kasvaisivat entisestään. Keskittäminen ei siis seuraa markkinatalouden kysynnän ja tarjonnan lakeja vaan päinvastoin vaatii niiden keskusjohtoista taivuttamista.

Asuntojen hintojen karkaaminen yhä kauemmas pieni- ja keskituloisilta kiihdyttää palkankorotuspaineita. Näin hallitsematon keskittäminen rapauttaa kustannuskilpailukykyä, joka on vientiteollisuuden ja koko kansantalouden elinkelpoisuuden edellytys.

Keskittämisellä ja hajauttamisella on myös ekologisia, sosiaalisia ja elämänlaatuun liittyviä ulottuvuuksia, joita soisi pohdittavan nykyistä analyyttisemmin.

Aluepoliittisessa keskustelussa tulisi ottaa nyt pieni tuumaustauko ja laskea rauhallisesti kymmeneen. Kärjistykset suuntaan tai toiseen eivät palvele kehitystä missään päin maata.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Työstä palautumiseen tarvitaan myös lepopäiviä

Viisigee shakkinappulana

Viisuboikotti on lähellä antisemitismiä

Keskusta käynnisti hallituksen synnytystuskat

Kreikka on hyvä maa

Kirkkopäivillä pohditaan sananvapautta

Keskustan kääntymys

Puheisiin Itäradasta on syytä tarttua hanakasti

Nolla ei ole merkitsevä numero

Sitran ilmastopuheista puuttuu pohdinta ja realismi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.