Aluepolitiikan etsikkoaika on käsillä vuonna 2008

Tutkija Timo Tohmo jakaa aluekehitykseen vaikuttamaan pyrkivät politiikat a) kansalliseen ns. varsinaiseen aluepolitiikkaan, b) Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikkaan ja c) ns. suureen aluepolitiikkaan. Hänen kyseistä aihepiiriä käsittelevä kansantaloustieteen väitöskirjansa hyväksyttiin tänä vuonna Jyväskylän yliopistossa.

Kansallisen ns. varsinaisen aluepolitiikan 40-vuotisjuhlavuotta vietettiin viime vuonna. Sen syntysanat lausui pääministeri Ahti Karjalainen Sonkajärvellä pitämässään puheessa.

Kansallinen aluepolitiikka on leimallisesti maan hallitusten harjoittamaa määrätietoista alueiden kehittämisen politiikkaa. Sen keskeinen ydin koostuu eri ministeriöiden kautta ohjatuista rahavirroista, eri perustein erilaisissa kehitysvaiheissa oleville alueille. Päällimmäisenä tavoitteena on ollut huolehtia erilaisten alueiden, maakuntien tasapainoisista kehittymisen ja kasvun mahdollisuuksista. Sama pyrkimys on kirjattu edelleen vahvasti nykyisen hallituksen ohjelmaan

Kuka vastaa aluepolitiikasta?

Hallitusohjelmissa sovitaan alueiden kehittymistä keskeisesti tukevat liikenne-, tutkimus-, innovaatio-, koulutuspolitiikan suuret linjat. Hallitusohjelmat ovat muuttuneet viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana yhä enemmän koko vaalikautta sitoviksi toiminta- ja talousohjelmiksi.

Kyseiset tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että maakunnat, seudut, kaupungit ja kunnat sekä edunvalvontajärjestöt panostavat erittäin voimakkaasti tavoitteidensa saamiseksi hallitusohjelmaan merkityiksi. Noin ovat kyenneet toimimaan myös Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnat yhteisellä esityksellään lukuisissa asioissa nykyiseen hallitusohjelmaan.

Pohjois-Savon kansanosan edustaja Seppo Kääriäinen peräsi taannoin tässä lehdessä yhteistyötä ja tekoja laajalla itäsuomalaisella rintamalla. Näkemys on oikea ja haasteen voi moni toimija ottaa ilomielin vastaan samalla kuitenkin kysyen siinäkö tekijä missä näkijä?

Kansanedustaja Kääriäinen ja kaikki muut itäsuomalaiset kansanedustajamme ovat keskeisimmin vastuussa ja jokapäiväisessä mahdollisuudessa tehdä kansallista aluepolitiikkaa. He todellakin tarvitsevat tuekseen mahdollisimman yksimielisen itäsuomalaisen tahdon ja Pohjois-Savon osalta maakunnan toimijoiden yksimielisen tuen. Sitä edellyttää muuttuva kansallinen kilpailuasetelma.

Suuralueet kilpailevat jatkossa

Euroopan unionin harjoittama alue- ja rakennepolitiikka on johtamassa uusiin aluejakoihin ja kilpailuasetelmiin myös kansallisessa aluepolitiikassa. Alue- ja rakennepolitiikan ohjelmakaudet, kuten juuri käynnistynyt kausi 2007-2013, jakaa maamme yhä selvemmin neljään ns. suuralueeseen; Etelä-, Länsi-, Pohjois-, ja Itä-Suomi.

Yhdessä Pohjois-, ja Itä-Suomi käsittävät maapinta-alastamme yli kaksi kolmasosaa. Tuossa tarkastelussa on mukana myös Itä-Suomen kanssa ohjelmayhteistyötä tekevä Etelä-Karjalan maakunta. Kahden suuralueen - pohjoisen ja idän - vaikuttava poliittinen voima kansallisessa aluepolitiikassa voi perustua jatkossa vain saumattomaan yhteistyöhön.

Mitä kykenemättömämpiä olemme ylittämään itse luomiamme henkisiä "ohtaansalmiamme" ja "kuvansinjokiamme" puolin jos toisin, sitä varmemmin muut suuralueet korjaavat kansalliset panokset itselleen. Edellinen pätee myös paljolti kunnallisten palveluiden uudistamiseen kunta-, kuntayhtymä-, ja maakuntatasoilla.

Aluehallintouudistus mittaa uskottavuuden

Aluehallinnon uudistamiseen kohdistuu suuret odotukset maakunnista. Onnistunut aluehallintouudistus tukee alueiden omaehtoista kehittämistä, mahdollistaa maakuntien erityispiirteiden huomioimisen ja motivoi niin kansallisen kuin Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimijoita yhteistyöhön.

Aluehallintouudistuksen on syytä olla lopputulokseltaan hallitusohjelmaan kirjattujen vahvasti uutta kansallista aluepolitiikkaa rakentavien tavoitteiden mukainen. Kaikkien alueellisten toimijoiden ja niiden toimialueiden rajojen yli katselu ja kaataminen on tarpeen jos - ja vain jos - siitä seuraa parempaa kansallista aluepolitiikkaa.

Yritysten kilpailukyvyn ja työllisyyden tukeminen edellyttävät Itä-Suomessa, että TE-keskusten ja maakuntaliittojen toimialueet ovat yhdenmukaiset. Edellinen turvaa parhaiten niin yhteisen strategian valmistelun, siihen sitoutumisen kuin erilaisten toimenpiteiden toteuttamisen yhteistyössä sekä yritysten että eri tutkimus-, ja oppilaitosten kanssa. Yhdenmukaiset toimialueet helpottavat myös suuralueiden välistä yhteistyötä ja mikä tärkeintä onnistumisen ja epäonnistumisen arviointia, jotka aina toteutuvat aluepolitiikassa.

Kirjoittaja on maakuntajohtaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sen sijaan, että tähdättäisiin proteiinipatukan voimalla timmin pyöreään tarakkaan, ravitsemuksella tulisi pyrkiä meidän itäsuomalaisten lempparikansantaudin ehkäisemiseen

Liikennepolitiikassa hallituskriisin ainekset

Äänestysikärajan laskua voisi kokeilla

Mistä voin luopua

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.