Ammattilaisilta se käy

Yhteiskunnalliseen moraaliin pätee sama kuin sen kerrallisen tytön säädyllisyyteen: se ei voi olla hinnasta kiinni. Jos julkisivuun tulee särö, on sama aiheutuuko se muutaman sadan tai muutaman miljoonan euron takia.

Finnairin optiokohu osoittaa myös sen, ettei moraali ole myöskään sukupuolikysymys, vaikka joskus kuulee niin sanottavan.

Sinivalkoisesta surunmustaksi muuttuneen lentoyhtiön erotetussa hallituksessa oli miesten rinnalla päättämässä ylimmän johdon ylimääräisestä ja vuolaasta palkitsemisesta kolme nimekästä naispuolista hallitusammattilaista Satu Huber, Elina Björklund ja Ursula Ranin. Sanonpahan tämän, vaikka tätä naputellessa liput liehuvatkin pihalla Minna Canthin ja tasa-arvon kunniaksi.

Maanantain Kauppalehti oli harrastanut tutkivaa journalismia ja todennut, että valtionyhtiöt ovat palkinneet viime vuonna kaikkein avokätisemmin hallituksiensa johtoa ja jäseniä. Muhkeimman lisäpotin kuittasi metsäjätti Stora Enson hallituksen puheenjohtaja. Hänen palkkionsa oli viime vuonna 170000 euroa, ja siinä oli kasvua edellisvuoteen 35000 euroa eli peräti 25,9 prosenttia.

Mahtaa se ilahduttaa vanhoja ja nykyisiä ensolaisia Varkaudessa.

Valtionyhtiöitten johtoa on puhdistettu viime vuosina määrätietoisesti poliitikoista. Heillä ei ole enää asiaa hallituksiin, ja eri puolueita edustavat hallintoneuvostot on lopetettu tykkänään.

Poliittista puhdistusta ovat jouduttaneet eri yhtiöitä ravistelleet palkitsemiskohut – räikeimpänä niistä toimitusjohtaja Mikael Liliuksen aikainen energiajätti Fortum. Vaikka optiojunailuja johtivat viime kädessä yhtiöitten palkatut johtajat, julkisuudessa iso osa synneistä langetettiin taitamattomien, laiskojen ja omaa etuaan ajavien poliitikkojen tiliin.

Syntyi käsitys, että kaikki kääntyisi taas parhain päin, jos poliitikot pantaisiin sivuun ja jätettäisiin asioitten hoito puhtaasti rautaisille liike-elämän ammattilaisille.

Finnairissa on nyt nähty, miten kävi: yhtiöitten rahastaminen jatkui kuten ennenkin. Erona entiseen on vain se, että poliitikot on jätetty nuolemaan näppejään ja ammattilaiset ovat saaneet jakaa potin keskenään.

Olisiko poliittisesti koottu hallintoneuvosto estänyt Finnairin palkitsemiset? Tuskinpa vain. Kasvonsa menettäneitten Finnairin hallituksen bisnesammattilaisten elämää olisi poliitikkojen mukanaolo kyllä helpottanut suuresti, sillä julkisuudessahan kaikki paha olisi sälytetty taas kerran kelvottomien puoluemiesten ja -naisten niskaan.

Mitä enemmän ihmiselle on annettu, sitä enemmän hänen on kannettava vastuuta yhteisestä hyvästä. Tämä on se lähtökohta, josta meidän ei auta isänmaan edun nimissä tinkiä.

Sadan tuhannen euron kuukausituloista on oltava valmis maksamaan reilusti enemmän veroa kuin 3000 euron keskituloista. Jos miljoona euroa vuodessa tienaava yritysjohtaja tai -ammattilainen maksaa veroa jopa 80 prosenttia, hänelle jää vielä 200000 euroa puhtaana käteen – viisi kuusi kertaa sen verran kuin hänen alaiselleen bruttona.

Meidänkin julkisessa verokeskustelussa puhutaan usein veroparatiiseista, jotka sijaitsevat jossakin kaukana ulkomailla ja joihin suomalaisen verottajan käsi ei yllä.

Harvemmin tullaan maininneeksi, että näitä veroparatiiseja on myös meillä kotimaassa.

Mitä muuta ovat periaatteessa Lapin tuntureille rakennetut ylväät yhtiöitten kelolinnat, joissa vietetään firman piikkiin ystävien kanssa mukavaa elämää. Niissä myös varmistetaan, että hyvä veli- ja hyvä sisar- verkosto toimivat kitkattomasti kaikkien parhaaksi kaikissa oloissa.

Kohtahan tässä onkin pääsiäinen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.