Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli julkisti jokin aika sitten päätöksensä arkkipiispa Kari Mäkisestä tehtyihin kanteluihin. Kolmessa kantelussa arkkipiispaa moitittiin tavasta, jolla hän Facebookissa kommentoi tasa-arvoisesta avioliittolaista tehdyn kansalaisaloitteen käsittelyä eduskunnassa.
Tuomiokapituli totesi, ettei arkkipiispa Mäkinen poikennut kirkon opista. Samalla tuomiokapituli kuitenkin nuhteli Mäkistä siitä, ettei tämä ollut riittävän selkeästi ymmärtänyt kirkon perinteisen avioliittokäsityksen kannalla olevia.
Tapaus kuvastaa hyvin viestinnällisiä ongelmia, joiden kanssa myös kristilliset kirkot painiskelevat. Sosiaalisessa mediassa ilmaisu on lyhyttä ja nopeaa. Siksi vivahteet joskus hukkuvat pääviestin alle. Tuomiokapitulin ratkaisua voi tulkita, että niin kävi myös Mäkiselle.
Pitäisikö kirkkojen pysytellä pois sosiaalisesta mediasta? Joidenkin mielestä pitäisi.
Ateenassa järjestettiin vastikään tapahtuma, jossa käsiteltiin digitaalista mediaa ortodoksisen pastoraalityön välineenä. Mukana oli osallistujia kaikista ortodoksisista paikalliskirkoista, myös Suomesta.
Yhteinen johtopäätös oli, että kirkon on oltava paikalla siellä, missä ihmiset ovat. Digitaalinen media on väline, jonka avulla kirkko voi jatkaa apostolien työtä. Olisiko Paavali käyttänyt kirjeidensä alustana digitaalista mediaa, jos sellainen olisi ollut olemassa? Luultavasti. Sisältö on välinettä tärkeämpi.
Jos luet kommentteja tai kirjoitat niitä, muut käyttäjät voivat nähdä, milloin olet kirjautuneena palveluumme. Jos haluat, etteivät muut näe paikallaoloasi, voit estää sen asetuksista. Jos haluat vaihtaa nimimerkkiäsi, voit tehdä sen täältä.