Arvoja ja arvojohtajia

Valtioneuvos Harri Holkeri (kok.) kiitteli kuluneella viikolla (Turun Sanomat 13.1.) presidentti Tarja Halosta . Holkerin mielestä Halonen on puhunut Palestiinan kysymyksestä ja väkivallasta "oikealla presidentillisellä arvojohtajan tavalla".

Ei voi väittää vastaan. Halonen käsitteli Palestiinaa ja muun muassa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa perinteisessä presidentin uudenvuodenpuheessa.

Presidentille onkin aseteltu arvojohtajan roolia sitä innokkaammin, mitä enemmän häneltä on otettu pois poliittista päätösvaltaa. Halonen itsekin sanoi kolme vuotta sitten haluavansa toisella kaudellaan esiintyä entistä enemmän nimenomaan arvojohtajana.

Oletettavasti arvojohtajuudesta puhutaan paljon myös Christoffer Taxellin johtamassa työryhmässä, joka ryhtyy valmistelemaan perustuslain viilaamista ja väistämättä myös presidentin valtaoikeuksia.

PRESIDENTTI ei suinkaan ole ainoa toimija, jolle arvojohtajan tehtävää sovitellaan. Muistatteko argumentteja, joilla Pohjois-Savossakin vastustettiin viime vuosikymmenellä toteutettua valtion aluehallinnon uudistusta? Kuopion lääni haluttiin säilyttää, koska omaa maaherraa tarvittiin arvojohtajana.

Nyt sama itku on päällä Pohjois-Suomessa. Aikaisempi uudistus myllersi muualla Suomessa, mutta jätti Lapin ja Oulun läänit entiselleen. Se ilo loppuu, kun läänit ja maaherran tehtävät kohta lakkautetaan kokonaan.

Ympäristöministeriöön siirtynyt Lapin läänin entinen maaherra Hannele Pokka sanoo Kalevassa (8.1.), että maaherran vakanssien lakkautus ensi vuoden alussa merkitsee Pohjois-Suomessa selkeän arvojohtajan menetystä.

Joensuussa ilmestyvän Karjalaisen entisellä päätoimittajalla, lehdistöneuvos Pekka Sitarilla on ongelmaan ratkaisu (Karjalainen 13.1.): maakuntajohtajien on astuttava maaherrojen paikalle.

MITÄ arvojohtajuus sitten oikein on?

Siteerataan Holkerin kolumnia Turun Sanomissa: "Suomen kansa...tarvitsee korkean tason valveilla pitäjän täällä kotona", valtioneuvos kirjoittaa.

Arvojohtajan yksi tehtävä siis on osoitella ongelmia ja epäkohtia, joista pitäisi huolestua ja joihin pitäisi puuttua.

Toisaalta arvojohtajan pitää koota ihmiset yhteen. Esimerkin antaa lehdistöneuvos Sitari.

- Hallinnollinen johtaja menestyy istumalla uutterasti työpöytänsä takana, mutta henkisen ja aatteellisen johtajan ympärillä tarvitaan seremoniallisuutta, joka nostaa maakuntajohtajan hieman muita korkeammalle, Sitari kirjoittaa.

- Uudenlainen maakuntajohtaja ei enää saavu johonkin tilaisuuteen, vaan astuu sinne arvokkaasti ja ottaa tilan samalla hallintaansa, hän neuvoo.

KUN arvojohtajuuden yltä riisuu kaiken siihen puheissa ja kirjoituksissa liitetyn krumeluurin, jää jäljelle kova ydin: arvojohtajuutta kaipaavien mielestä yhteiskunnassa on oltava ihmisiä, jotka kertovat toisille ihmisille, miten heidän pitää ajatella.

Omaa merkitystään ja samanmielisten yhteenkuuluvaisuudentunnetta arvojohtajien on hyvä korostaa erilaisilla seremonioilla. Presidentillä on itsenäisyyspäivän vastaanottonsa, maaherrat ottavat vastaan uudenvuoden tienoilla. Viimeksi mainittua käytäntöä voisivat ainakin Sitarin mukaan jatkaa maakuntajohtajat.

Voisiko tämä kaipuu asemaan liittyvään arvojohtajuuteen selittää eräitä suomalaisen yhteiskunnan erityispiirteitä?

Yksi niistä on pyrkimys yhteen ja ainoan totuuteen, milloin minkinlaiseen. Totuutta perustellaan kansakunnan tai maakunnan edulla. Toisinajattelijat leimataan häiriköiksi ja eristetään.

Yhden totuuden politiikka tukahduttaa aidon ja monipuolisen keskustelun, sellaisen, joka kuplii jo Ruotsissa, keskisemmästä Euroopasta puhumattakaan.

Moniarvoisissa yhteiskunnissa suurten arvojohtajien asema rapistuu, koska arvoja ja pienempiä arvojohtajia on niin paljon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.