Asenne auttaa

Lumi on saapunut myös Itä-Helsinkiin. Kinokset ovat alkaneet muodostua pihallemme. Aurattavaa on reilusti, tai kolattavaa. Tämä on kertomus Pientalon uudisasukkaana, osa II.

Ison puutalon ympäri on päästävä, sillä asukkaiden ulko-ovet sijaitsevat eri puolilla taloa. Pihan briketti- ja pellettivajaan on myös oltava kulkuväylä, haemme sieltä puuta päivittäin, sillä talo lämpenee puilla. Autoja talossamme on tasan yksi, mutta sitä käytetään välillä talvellakin, joten pihan parkkipaikka on ainakin joskus aurattava.

Eniten lunta kuitenkin kolataan kadulta talolle johtavalta syöttötieltä. Matkaa on noin 50 metriä. Naapurit eivät ymmärrettävästi pidä siitä, että korkealla sijaitsevalta taloltamme valuisi sulavien lumikinosten myötä suuria määriä vettä pihojen varastorakennuksiin. Olemme siis sopineet, että työnnämme lumet syöttötieltä pitkälle omalle pihallemme.

Posteljoonin on päästävä pihaamme. Roskikset toki ovat kadun varressa, ne eivät edellytä toimenpiteitä lumen suhteen, kaupunki auraa kadun.

Pihan lumihommissa tulee hiki, ja se on mukavaa. Päätin taloon muuttaessamme, että pidän talon töihin – etenkin lumitöihin – myönteisen asenteen. Silloin työt eivät rasita. Eivät ainakaan niin paljon, kuin jos tekemisiään alkaisi laskea.

Aamuisin on ihanaa astua huikaisevan valkoiselle pihalle, kun vielä on hiljaista ja lumihiutaleet putoilevat hiljalleen. Anteeksi, käsitän jos tämä juttu alkaa ärsyttää joitakin, ymmärrän myös toisenlaisia asenteita. Minulle tämä kaikki on vielä niin uutta.

Kolmesta eri kokoisesta kolasta tai kolmesta eri tyyppisestä lumilapiosta on hyvä valita sopiva. Kaikki välineet ovat lisäksi hyvässä kunnossa, terissä ei ole työtä haittaavia säröjä. Homma sujuu.

Lumi on tänään melko kevyttä, puuterimaista. Valitsen siis suurimman kolan, näillä lumilla jaksaisin työntää sitäkin. Kola täyttyy nopeasti ja sivuillani pöllyää kauniisti.

Polku aukeaa ensin vaivatta. Jännitän lihakseni, jalat joutuvat käyttöön, nojaan kolaan ja käytän painoani apuna. Loppumatkan täyden kolan kanssa saan jo pikkuisen kamppailla. Matka pihan reunaan saakka vaatii voimia. Pian on hiki.

Mietin kuntosalikertojen hintaa. Ja tässä saa olla ulkona, posket punaisina. Olo on hyvä. Voihan tässäkin valita, mitä auraa ja kuinka paljon, pakollista alaa on vain vähän.

Lihakset ovat lisäksi jo valmiiksi treenautuneet, sillä muutosta on vain vähän aikaa. Oikeastaan se on edelleen käynnissä.

Kannamme vieläkin tavaroita sisään ja ulos. Kellarista ja vintiltä sisään ja kierrätykseen. Huonekaluja huoneesta toiseen. Mattoja pihalle lumitamppaukseen, kuivumaan ja sitten paketissa vintille. Rautakaupasta remonttikampetta sisään ja purettua materiaalia ulos ja sorttiin.

Ja valmista tulee, pikku hiljaa ja aina uudelleen. Seison lumihangessa ja hymyilen hikisenä. Lämpöiset saappaat vain olisivat tarpeen. Aion jonakin päivänä hankkia sellaiset.

Kirjoittaja on Into-kustantamon toimitusjohtaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.