Asiaa, kuuleeko Säätytalo?

Säätytalolla jatkuvia hallitusohjelmaneuvotteluita on arvioitu palstametreittäin. Ensimmäistä yritystä luonnehdittiin Savon Sanomien (6.6.2011) pääkirjoituksessa keskustan ja perussuomalaisten jäädessä hallituksen ulkopuolelle, että "millaisen hallituksen Suomi olisi saanut ilman heitä: poliittinen valta olisi keskittynyt lujasti etelään ja sen suuriin kaupunkeihin. Maakuntien Suomella ei olisi ollut kovinkaan monta ystävää vallan kamareissa".

Sama huoli ilmeni naapurimaakunnan Länsi-Savossa (31.5.2011). Uhkaksi koettiin Etelä-Savon maakuntapäättäjien keskuudessa keskittämispolitiikka. Sen arveltiin vievän päätöksentekoa erityisesti maankäyttö-, ja kaava-asioissa Helsinkiin. Siitä heillä on jo kokemusta. Lisäksi uhkaksi koettiin Savonlinnan yliopistokampuksen alasajo sekä vaalipiirin menetys.

Ensimmäistä hallituspohjaa neuvotelleita kansanedustajiamme tavattuani sain käsityksen, että olimme saamassa varsin hyvän ohjelman. Ohjelman, jossa niin Pohjois-Savon kuin neljän muun itäsuomalaisen maakunnan useat hallitusohjelmatoiveet tulisivat hyvin huomioiduiksi. Tavoitteitamme olivat kirjaamassa useissa työryhmissä mukana olleet kokeneet kansanedustajamme.

Keskittämisen uhka Sama huoli ja samalla tietoinen poliittinen pyrkimys, on läsnä monessa muussa EU:n jäsenmaassa.

Kyse on kuitenkin ratkaisevasti kansallisesta tahtopolitiikasta. Asia on - tutkijoiden hienommin ilmaisemana - vähintäänkin yleiseurooppalainen ilmiö, jota jotkut puolueet ja päättäjät haluavat aktiivisesti edistää.

He näkevät sen luonnonlain kaltaisena, välttämättömänä ja edistettävänä kehityksenä. Siihen kiedotaan varsin kevein perustein metropoli-, suurkaupunki- ja globaalin kilpailukyvyn edistämistä. Se on karkkipaperia, jolla uskotellaan sen toimivan kaikkien parhaaksi. Mutta se ei vaan toimi toivotulla tavalla, siitä todistavat lukuisat ja yllättävät tutkimukset eri maista.

Keskittämisen, kaupungistumisen ja yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen edistämiseen liittyy myös puhdasta puolueiden kannatuksen kasvun laskelmointia, josta toki mieluusti vaietaan.

Nykyisellä hallituskaudella runsaasti esillä ollut alueellistamisen vastustaminen liittyy myös keskittämispolitiikkaan.

Pohjois-Savon maakuntaliitto esittää valtion työpaikkojen alueellistamisen jatkamista. Uuden hallituksen tulee edistää määrätietoisesti toimenpiteitä valtion toimintojen ja tehtävien sijoittamiseksi pääkaupunkiseudulta maan eri osiin. Tuleeko esityksemme kirjatuksi hallitusohjelmaan, riippuu siitä, keitä Säätytalolla kuullaan parhaiten lähipäivinä.

Keskushallintoa Jos alueellistamisella on saatu vähän aikaan, kuten vastustajat väittävät, miksi ei anneta edes sen vähän tapahtua Itä- ja Pohjois-Suomessa? Olemmehan perinteisesti vähään tyytyväinen heimo, me savolaiset.

Vähääkään ei sallita, sillä todellisuudessa jokainen alueellistamishanke on aito kansallisen aluepolitiikan kehityssysäys maakuntiin. Uudenmaan kansanedustajat, ministerit ja kuntapäättäjät katsovat jokaista sinne sijoitettua, yhteisen valtiomme työpaikkaa omanaan ja kernaasti vielä uskottelevat jopa luoneensa ne sijaintikaupungin ponnistuksilla.

Kohdistuuko tarpeellinen saneeraus valtion keskushallintoon, siis ministeriö-, ja keskusvirastouudistuksiin alkavalla hallituskaudella? En usko, en jaksa uskoa jo lukuisten hallitusohjelmien lupaukset sekä ministereiden puuhakkaat aloituspuheet muistaen. Nokka on nopeasti tylsynyt keskushallintouudistuksissa tarmokkaallakin ministerillä.

Myös ministeriöiden ylin virkamiesjohto on tähän saakka paikkapuolustuksellaan kyennyt suuntaamaan rakenne-, palvelu- ja tuttavuustykkien piiput aina kauas itäisiltä ja pohjoisilta alueille.

Olisi varsinainen "isojytky", uudistusten uudistus, jos ensin kirjattaisiin tiukat tavoitteet ja sitten aloitettaisiin todellinen keskushallinnon perkaaminen sekä alueiden kehitystä tukeva alueellistaminen. Viiden maakunnan viesti tässä asiassa on ilmaistu seuraavasti: "Hallinnon uudistuksissa on sopiva vaihe siirtyä keskushallinnon uudistukseen".

Firman piikkiin Seuraavaan hallitukseen tahdomme vahvat ja osaavat valtiovarain-, ja elinkeinoministerit - poliitikot, jotka aidosti vastaavat koko Suomesta sekä ymmärtävät menestyksemme perustuvan koko maamme elinvoimaisuuteen.

Työllisyyden ja yrittäjyyden edistäminen ovat vaikuttavampaa aluepolitiikkaa kuin kilpailu veronalennuksissa. Yksinomaan maakunnista tapahtuvalla säästämisellä ja keskittämisellä sekä pienten kuntien ja kaupunkien omatahtoisen kasvun rajoittamisella ei ylläpidetä Suomi-joukkueen yhteishenkeä. Vastareaktiona saattaa olla voimistuva rento "firman/valtion piikkiin" -asennoituminen ja elämäntapa.

Edellisestä alkaa jo olla riittävästi näyttöä kielteisinä ilmiöinä. Sekä kaupungeissa että maaseudulla elävien nuorten työllisyysasteen parantaminen, ammatillisen koulutustakuun sekä aloituspaikkojen turvaaminen tulisi olla ykkössijalla hallitusohjelmassa. Työllisyyteen panostaminen tuo myös kansalaispalkkahaihatteluja varmemmin verotuloja valtiolle ja kunnille.

Kirjoittaja on Pohjois-Savon maakuntajohtaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kaikki lääkitykselle

Johtajapulmasta tulee pitkään imagotappiota

Energiamarkkinoilla on taas nähtävissä vaaran merkkejä

Suomen monitieteisin yliopisto

Malttia pöyristymisiin

Rasismia eivoi voittaa valehtelulla

Kuopion täytyy tarkastella menojakin kriittisesti

Pääministerit ja Itämeri

Kiitos talvi! – Ensin pieni flikflak-sarja, sitten ohjelmassa rintarauhasten sulatus

Postin kannattavuusei parane lakkoilulla

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.