Askel kerrallaan

Jari Tourunen

Eurooppalaista yhteistyötä talous- ja rahaliitossa on pakko syventää. Rahoitusmarkkinoiden ja koko talouden vakaus on palautettava. Edessä on vielä lisää isoja päätöksiä.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Isossa kuvassa eurokriittinen jälkiviisastelukin on siedettävä. Jos sitä ei kokonaan yritetä devalvoida, voimme myöntää, että perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin varoitukset ovat osuneet monta kertaa oikeaan: Soini ennusti Kreikan, Italian ja Espanjan vaikeudet. Se, miten näille maille lopulta käy, jää nähtäväksi.

Euroopan unioni on ollut Suomelle hyväksi. Se on tuonut vakautta aivan viime vuosiin saakka huolimatta siitä, että Suomen maksut EU:lle ovat nousseet ja vastuut rahoituskriisin hoidossa ovat kasvaneet. Ilman unionia Suomi olisi pieni kansantalous, yksinäinen nurkkaus Euroopan reunalla, maa, jonka hintataso ja palkat olisivat korkeita ja kilpailukyky luultavasti heikompi kuin nyt.

Euroopasta Suomi on saanut lisää hartioita. Se kannattaa tunnustaa.

Brysselin huippukokouksessa euromaiden johtajat saivat sovittua yleisistä periaatteista ja pyrkimyksistä.

Tavoite on tiivistää talouspoliittista yhteistyötä muun muassa parantamalla rahoituslaitosten valvontaa. Eurooppalainen pankkien yhteisvalvonta tuskin suoraan vaikuttaa tavallisen suomalaisen pankkiasiakkaan elämään, mutta EU:n uskottavuuden kannalta merkitys on suuri–tosin vain siinä tapauksessa, että yhteisvalvonta saadaan toimimaan.

Juuri valvonta on Euroopan unionin ongelma.

Mammuttimaisen byrokratian koko kasvaa ja kustannukset nousevat. Lisäksi kehitystä on vaikeata ohjata. Unionilla tavoiteltavien ja pääosin saavutettujen synergioiden vastavoima on suunnaton kitka ja siihen liittyvä tehottomuus.

Unionilla on valvontaa, jopa liikaakin: ongelma on se, että valvonnan kohteet ja resurssit ovat usein ihan väärässä paikassa. Kuinka moni elinkeinonharjoittaja Suomessakin on joutunut tuskailemaan turhanpäiväisten direktiivien kanssa?

Olisiko valvonnan pitänyt olla tehokkaampaa tärkeämmissä asioissa? Ei kai kukaan vakavissaan väitä, että Kreikan, Italian ja Espanjan ongelmille olisi voitu ummistaa silmät, jos EU:n omat valvontamekanismit olisivat olleet kunnossa.

Pankkien eurooppalainen yhteisvalvonta on yksi askel oikeaan suuntaan.

EKP:n alaisuuteen perustettava valvoja keskittyy suurimpiin pankkeihin. Valvonnasta valtaosa hoidetaan jatkossakin kansallisesti.

Suomen osalta pankkivalvonta tuskin muuttuu merkittävästi, sillä täällä valvonta on kansainvälisesti verrattuna hyvässä kunnossa. Lisäksi pankkien sääntelyä määrittävät kansainvälisesti Baselin sopimukset ja valvontaa koordinoi Euroopan pankkivirasto.

Sen sijaan Euroopassa on paljon maita, joiden pankkivalvonnassa on pahoja puutteita. Yhteisen valvonnan toivotaan nyt patistavan näitä himmailijoita parantamaan valvontaansa ja noudattamaan yhteisesti sovittuja sääntöjä.

Eduskunnassa talousvakautta koskeva lakiesitys ei mennyt läpi ilman porua. Perussuomalaiset ja vasenryhmä halusivat äänestyksen taloussopimuksesta. Torstain kähinä oli melkoisen turha. Osittain pöydälle jättämisen perusteet olivat ymmärrettäviä ja osittain pelkkää populismia.

Koomisiakin piirteitä touhu sai, kun osa edustajista närkästyi siitä, että tärkeä asia tuotiin käsittelyyn lyhyellä varoitusajalla ja epämukavaan kellonaikaan.

Käsittelyn viivästymiseen vaikutti osittain se, että ainakin persuilla ja demareilla oli glögitilaisuudet, joista osaa edustajia piti odotella kokoussaliin.

Suomi on sitoutunut Euroopan integraatioon. Kokonaan toinen kysymys on, siintääkö horisontissa liittovaltio vai ei.

Persut ja vasenryhmä näkevät, että Suomi on luovuttamassa kansallista päätäntävaltaa maan rajojen ulkopuolelle. Myös vasemmistoliitto pitää ratkaisua ”järjettömänä”.

Kritiikki on perusteltua, mutta tässä tilanteessa suurin vaara ei kuitenkaan ole liittovaltio, vaan se, että nykyinen kriisi pitkittyy tai samankaltainen tilanne pääsee toistumaan.

Talousvakautta turvaavien mekanismien on syytä olla sellaisia, että ne mahdollistavat nopean reagoimisen haastaviin suhdanteisiin. Tähän liittyy myös se, missä menevät kansallisen päätäntävallan rajat.

Tässä tilanteessa ei ole oleellista keskustella liittovaltiosta. Tärkeätä on rakentaa askel kerrallaan Euroopan talous- ja rahaliiton toimintaa sellaiseksi, että se vahvistaa Eurooppaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.