Asunnonhakija etsii kultaa

Se ei ole uutinen, että pääkaupunkiseudulla on pula kohtuuhintaisista asunnoista. Kisa varsinkin vuokra-asuntomarkkinoilla on rajua, ja ylikuumenee, kun oppilaitokset tiedottavat opiskelijavalinnoistaan.

Asia on jälleen ajankohtainen. Helsingin asuntomarkkinat elävät yhtä suurta juoksuaikaa, kun asunnonhakijat ryntäilevät esittelystä toiseen.

Henkilökohtaisesti ruljanssista on kokemusta 35 vuoden takaa, kun akateeminen maailma avautui savolaispojalle. Ei sitä arvannut, kuinka käytännönläheiset pulmat tulivat tutuiksi päivästä yksi.

Asunto piti löytää, mutta ei se niin yksinkertaista ollut. Helsingin opiskelija-asuntosäätiö myi käytännössä eioota, vaikka samalla asialla siellä asioi sankoin joukoin muitakin. Väliaikaisratkaisujen jälkeen lyhyisiin välimatkoihin tottunut pikkukaupungin kasvatti löysi itsensä Jakomäen takaa.

Tunnustettakoon myös pienimuotoinen rikos, koska se on jo vanhentunut, eikä syyllisyys ole yksiselitteisesti osoitettavissa. Pitkäaikaisimmaksi ratkaisuksi seuloutui Helsingin puolelta hämäläisen osakunnan kohde, kun savolaiset pitivät korkeampaa hintatasoa.

Kotiosoitteita kertyi pääkaupunkiseudulla viiden vuoden aikana viisi.

Tämä oli siis tilanne silloin, kun elettiin yhä Urho Kekkosen presidenttikautta.

Asuntomarkkinoiden toimivuuden parantamisesta on riittänyt puhetta. Poliitikot valtakunnallisella ja paikallisella tasolla ovat yhteen ääneen todenneet, että jotain pitäisi tehdä.

Mitä käytännössä on 35 vuodessa tapahtunut? Aikaa on ainakin ollut riittävästi.

Vastaus: Eipä juuri mitään. Tästäkin löytyy havaintomateriaalia.

Taannoin tuli tarvetta vuokra-asunnolle Helsingissä.

No problem. Netistä voi kaivaa vaihtoehtoja ja neljän vuosikymmenen aikana on kertyneellä kokemuksellakin lienee merkitystä.

Toimeksi.

Tarjonta näyttää runsaammalta kuin apteekin hyllyssä.

Valitettavasti se ei merkitse ja vielä vähemmän takaa mitään. Päinvastoin toimintatavat ovat lähempänä monopolia kuin aidosti toimivaa markkinataloutta.

Asetelma johtuu vuokra-asuntoja välittävistä yrityksistä. Niiden asema on erittäin vahva. Kun yhtälöön lisää kysyntään nähden niukan hyödykkeen, käy niin, ettei asiakaspalvelun laatuun panostaminen ole priorioteettilistalla pistesijoilla.

Ilmoituksista löytyvät yhteystiedot, mutta kontaktin saaminen voi olla mahdotonta. Sähköposti, soittopyynnöt ja tekstiviestit. Kaikki turhaan.

Ja jos puheväleihin onnistuu pääsemään, vastaus kuuluu, että ilmoitamme, milloin esittelyjä järjestetään. Mutta kun tässä on 350 kilometrin välimatka? Voisimmeko sopia ajan, jolloin kävisimme paikan päällä?

Emme järjestä yksityisesittelyjä, emmekä tee vuokrasopimusta ilman näyttöä?

Emme mekään. Kiitos vaivannäöstä.

Toinen on hieman vuolassanaisempi ja kertoo, kuinka sopimus kannattaa tehdä pikaisesti. Hän alleviivaa, että tuli annetuksi tietoa, jota ei olisi tarvinnut antaa.

Nöyrä kiitos. Mitähän tietoa olisi rahalla saanut?

Missä maailmassa nämä niin sanotut palvelualan ammattilaiset elävät? Jos palkka on provisiopohjainen, se on ilmeisen antelias.

Tällä kertaa oli onnea lopulta matkassa. Sopiva asunto mieluisalla sijainnilla löytyi.

Sopimus syntyi ilman välikäsiä saman tien, kun omistajat olivat paikalla esittelemässä asuntoa ja taloyhtiötä. Asiat keskusteltiin ajan kanssa juurta jaksain.

Tällaiset ratkaisut ovat valitettavan harvinaisia. Olisiko päättäjien aika tehdä asuntopolitiikassa muutakin kuin puhua pehmeitä?

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Penkkiurheilijan onnenpäivät alkavat

Talouden suhdanne ei ehkä kääntynytkään vielä

Vanhankissanpäivät

Pahat, rumat ja päästöttömät

EU:n on muodostettava oma ääni maailmanpolitiikassa

Soten kaatuminen närästäisi Pohjois-Savossa

Vienti rahoittaa hyvinvointia

Kun evoluutio meni pieleen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.