Avartumassa

Kuopion lentoaseman aulan ämyrit kumisevat. Sypäkkäsuisen kuuluttajan sanat sotkeutuvat aulan kaiussa toisiinsa tykkänään.

Tämmöinen hidashoksainen on vasta rätnäämässä, mitä kuuluttaja oikein mahtoi ensi virkkeessään sanoa, kun tämä porhaltaa jo kolmattaan.

Lentokoneen rahastajat ja matkakohteen oppaat ovat yhtä kiireisiä. Ei taida se Pihtiputaan mummo nyt olla matkassa: mahtaisiko hänkään pysyä kärryillä?

No jo ovat suoltajia! Mitähän jos kokeilisivat rauhallista puhetahtia? Aikaa jäisi painotuksiin ynnä huolelliseen ja jäntevään artikulaatioon eli iäntämykseen.

Ovat sitten hätäisiä nuo matkailuimmeiset!

Kohdesaaren kartoissa on katujen nimiä satunnaisesti. Ei se tosin paljoa haittaa, kun ei niitä kadunnimiä ole risteyksissäkään, saati muualla.

On opeteltava uusi tapa suunnistaa: hotellin A luota vuoren B huippua kohti, tornihotellin C vierestä suoraan ylämäkeen, ja etsitty kohde D löytyy.

Ravintolan keittiöväki latjaa lautaselle hirmuisen kerta-annoksen. Vuoden 1942 lanttutalven muistava ei oikein osaa jättää tähteeksi: ähky uhkaa koko ajan.

Hotellin kylpyhuoneessa teksti varottaa monella kielellä hanan tippumaan jättämisestä: Jokainen pisara on elämää!

Paikalliset itse lotraavat aamulla surutta saippuavettä jo ennestään liukkaille laattakäytäville. Turistilla hengenvaara, luista edes puhumatta.

Ovat sitten arvaamattomia nuo paikalliset!

Kunnon turistin kuuluu lähteä jo aamuviileään, valasristeilylle tai tulivuoren korkeuksiin niin niukoissa kamppeissa, että säädyllisyys hätäiseltä säilyy.

Aurinkotuoli pitää varata aamuhämärissä, että varmasti ehtii napata pisimmän paisteen paikan ja käristää nahkansa tulipunaiseksi.

Eihän me tyttökaverin kanssa käyttäytyä osata, vähän vilun- ja paljon valonarat horiskot. Pitkät hihat ja lahkeet ynnä lierihattu.

Seutua laajalti samotessa kävelysauvat parantavat puhtia ja tukevat selkää. Paikalliset ovat onneksi tottuneet turisteilta jo kaikkeen.

Erityisesti briteiltä sauvomisemme sen sijaan nostaa kulmakarvat. Nauravat sentään kohteliaasti, kun yritän vitsailla, että sukset unohtuivat, sorry.

Muutoin ovat kyllä sen näköisiä, että ovat sitten hulluja nuo pohjoismaalaiset. Pelkään, että ovat jopa oikeassakin, vähintään meidän osaltamme.

Ette usko, miten paljon matkailu avartaa!

Kirjoittaja on kuopiolainen

Suomen historian

emeritusprofessori.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Kauppakeskus pääsee pitkälle sijainnillaan

Ristiriitaisuudet riivaavat henkilöautoilla ajavia

Pythagoraan lause pysyy

Puhtaus on puoli ruokaa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.