Avoimuuden lähteillä

Wikileaks on ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi ja aiheesta. Maailma on muuttunut peruuttamattomasti avoimemmaksi, ja Wikileaksin toiminta on osa tätä kehkeytynyttä avoimuuden kulttuuria.

Toki Wikileaksin vuotamat dokumentit saattavat aiheuttaa vastareaktioita ja hetkellisesti lisätä salaamispyrkimyksiä, niin kuin julkisuudessa on esitetty. Nykyinen teknologia tarkoittaa käytännössä kuitenkin sitä, että salaaminen on aina vaan vaikeampaa kun vuodetut tiedot leviävät nopeasti netissä ja muita sähköisiä kanavia pitkin maailman eri puolille.

Tässä uudessa entistä avoimemmassa maailmassa politiikan dinosaurukset näyttävät yhä enemmän dinosauruksilta. Kabinettipolitikoinnilta on riisuttu gloria.

Suomen entinen pääministeri Paavo Lipponen kärähti juuri, Wikileaksin ansiosta, presidentti Tarja Halosen ja Vladimir Putinin luottamuksellisten keskustelujen raportoimisesta yhdysvaltalaistahoille.

Nyt ilmitulleen Lippos-paljastuksen tekee erityisen herkulliseksi se, että Lipponen ajoi aikoinaan Anneli Jäätteenmäkeä pääministerin virasta vähän samantyyppisen tilanteen takia. Tuolloin Lipponen oli syvästi loukkaantunut siitä, että oppositiopoliitikko vuoti salaisia tietoja julkisuuteen.

Anneli Jäätteenmäki ei kuitenkaan raportoinut Suomen salaisia tietoja vieraan valtion johdolle. Hän päinvastoin kertoi suomalaisille, siis Suomen kansalle, että Lipponen tavatessaan Yhdysvaltojen presidentin Georg W. Bushin oli liittänyt Suomen - ainakin puolivirallisesti - Bushin Irak -liittoumaan.

Tällaista ulkopoliittisesti isoa askelta ei koskaan ollut parlamentaarisesti tai muutenkaan Suomessa päätetty. Kysymys oli hyvin merkittävästä asiasta. Ei ihme, että Lipposta harmitti, kun asia vuoti julkisuuteen. Hyökkäys on paras puolustus ja täydestä meni. Monet skuuppeja himoitsevat toimittajat innostuivat aiheesta ja Jäätteenmäki ajettiin nopeasti nurkkaan ja ulos.

Vieläkin ihmetyttää, miten helposti kaikki tapahtui ja miten liukkaasti Lipposen historiallinen ulkopoliittinen sooloilu ohitettiin. Mutta silloin Suomessa elettiin vielä kohmelossa ajasta, jolloin ulkopolitiikka hoidettiin suljettujen ovien takana.

Vuoden 2003 eduskuntavaalit, joiden jälkeen Jäätteenmäestä tuli suuren vaalivoiton ansiosta itsestään selvästi pääministeri, olivat ensimmäiset, joissa ulkopolitiikka oli keskeinen osa vaalikeskusteluja.

Nyt kun on käynyt ilmi, että Lipponen on vuotanut luottamuksellista tietoa yhdysvaltalaistahoille ja luurangot kolisevat kaapissa. Aika on myös toinen, vaikka Jäätteenmäen pääministeriydestä ei ole kuin muutama vuosi. Voi olla, etteivät ihmiset enää päästä omavaltaista toimijaa niin helpolla kuin viimeksi.

Wikileaksin toiminta kuten ehkä myös kännyköiden ja internetin käyttäminen demokratialiikehdinnän vahvistamiseksi vaikkapa Iranissa ja nyt tällaisen vuorovaikutuksen kieltäminen Egyptissä ja sen nostattama raivo ja kiihtymys ovat kaikki muuttaneet suhtautumista salailuun ja liu'uttaneet julkisen ja salatun rajaa.

Vaatimukset avoimuuteen kasvavat. Yksitavuisilla urahduksilla ei enää tämän päivän politiikassa pärjää.

Ihanaa.

Kirjoittaja on siilinjärveläissyntyinen toimitusjohtaja ja kirjailija.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Työstä palautumiseen tarvitaan myös lepopäiviä

Viisigee shakkinappulana

Viisuboikotti on lähellä antisemitismiä

Keskusta käynnisti hallituksen synnytystuskat

Kreikka on hyvä maa

Kirkkopäivillä pohditaan sananvapautta

Keskustan kääntymys

Puheisiin Itäradasta on syytä tarttua hanakasti

Nolla ei ole merkitsevä numero

Sitran ilmastopuheista puuttuu pohdinta ja realismi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.