Ay-vaalit eivät vedä

Vaaliväsymys ei näy vain valtiollisissa tai kunnallisissa vaaleissa, vaan yhtä lailla sitä on havaittavissa kaikessa muussakin yhteiskunnallisessa toiminnassa - ja kaikkein pahiten kirkossa.

Ammattiyhdistysliike on sanonut aina taistelevansa entistä laajemman ja todellisemman demokratian puolesta niin työpaikoilla kuin kaikkialla muuallakin. Keskitetyn tulopolitiikan muuttuminen liittokohtaisiin sopimuksiin on muuttanut olennaisesti ay-liikkeen asemaa ja saattanut sen tavallaan puolustuskannalle; ainakin tällainen mielikuva on syntynyt ay-johtajien viime aikojen puheista ja kirjoituksista.

Puheet ovat kuitenkin vain puheita myös ay-liikkeessä. Vaikka kaksi työväen valtapuoluetta on oppositiossa ja työnantajat vyöryttävät, ay-liikkeen jäsenkunta näyttää ottavan tilanteen rauhallisesti. Kahdella suurella ja keskeisellä SAK-laisella liitolla, Metalliliitolla ja Kemian liitolla, on meneillään vaalit, joitten äänestysprosentin pelätään jäävän kovin alhaiseksi. Hyvä jos joka kolmas jäsen käyttää äänioikeuttaan, vaikka eri toten Metallin vaalit ovat saaneet paljon julkisuutta postin aiheuttamien sekaannusten vuoksi.

Mikseivät ay-vaalit kiinnosta? Syitä pitää yhä enemmän hakea ammattiliittojen sisäisestä rakenteesta. Suomalainen yhteiskunta on porvarillistunut ja epäpolitisoitunut hyvin nopeasti ja vahvasti. Se näkyy kaikkialla muualla paitsi ammattijärjestöissä, joissa kaksi vasemman laidan puoluetta pitää tiukasti kiinni joskus vuosikymmeniä sitten sovituista valtakiintiöistä.

Mitä pitempään ay-liike pysyy kahden vasemmistopuolueen pihdeissä, sitä vähäisemmäksi jää koko jäsenkunnan kiinnostus. Ay-liikkeen suurin uhka eivät ole sen "porvarilliset", vaan liikkeen jääminen vasemmistopuolueiden käsikassaraksi. Tes-neuvotteluissa liitot tarvitsevat kaikkien jäsentensä tuen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.