Brysselin uusi kuhina

Viljelijöiden viimeistellessä kevättöitä savolaisilla pelloilla on Brysselissä käynnissä melkoinen kuhina tulevan maatalouspolitiikan ympärillä. Maaliskuussa Euroopan parlamentti ja ministereistä koostuva neuvosto sinetöivät neuvottelukantansa ja pääsiäisestä lähtien näitä kantoja on koetettu yhteensovittaa.

Pelin henki on uusi.

Nämä EU-instituutiot eivät ole milloinkaan ennen neuvotelleet yhdessä yhteisestä maatalouspolitiikasta, mutta nyt sen aika on koittanut.

Koska kyseessä on täysin uudenlainen käytäntö, se hakee vielä muotoaan.

Ministerineuvosto taitaa olla tottuneempi melko itsenäiseen työskentelyyn, kun taas parlamentti pitää kyllä Lissabonin sopimuksessa kirjatuista oikeuksistaan kiinni.

Neuvottelujen sydämessä ovat niin kutsutut kolmikantaneuvottelut, joissa istuvat parlamentin ja neuvoston neuvottelutiimit sekä Euroopan komission edustajat, joiden tehtävänä on edistää ja tukea neuvotteluprosessin kulkua.

Enää lehdet eivät voi uutisoida, että ”ministerit löysivät yhteisen kannan”, vaan tulevat otsikot mainitsevat myös tasavertaisen päätöksentekijän, parlamentin. Lissabonin sopimus antoi parlamentille huomattavasti lisää valtaa maatalouspolitiikassa.

Neuvotteluissa on vielä moni kohta avoinna. Suurimpia kysymyksiä ovat tulevaan rahoituskehykseen liittyvät asiat.

Neuvosto vetoaa kovasti jäsenvaltioiden päämiehien viime helmikuussa tekemiin päätöksiin eikä se suostu liikkumaan rahoituskehyksiin liittyvissä asioissa. Tämä on hankala tilanne, sillä rajanveto on ylipäätään hankalaa ja asiakysymyksistä pitää kuitenkin pystyä päättämään.

Neuvotteluissa hiertää myös viherryttäminen. Neuvoteltavana on se, miten maaseudun kehittämisasetuksen ympäristöohjelmat toimivat yhteen viherryttämisen kanssa.

Oma kantani on yhä, että ympäristötoimia ahkerasti tehneet viljelijät on huomioitava viherryttämisessä.

Tuotantoon sidottujen tukien osalta neuvosto ja parlamentti kiistelevät prosenteista ja siitä mille kaikelle tuotannolle tukea voidaan myöntää. Onneksi niin parlamentti kuin neuvosto puolustavat vahvaa tuotantoon sidottua tukea. Siksi uskon hyvään lopputulemaan.

Avoinna ovat myös useat maataloustuotteiden markkinajärjestelypykälät. Parlamentilla on kova halu parantaa tuottajan asemaa elintarvikeketjussa. Parlamentti jatkaisi sokerikiintiöitä vuoteen 2020 ja toisi ratkaisuja maitokiintiöiden tilalle. Neuvosto ei tosin suostu parlamentin vaatimuksiin useilta osin.

Juhannuksen jälkeinen viikko on toivoa täynnä, sillä silloin on varattu päivät viimeisille neuvotteluille. Toivon todella, että sopu löytyy ja tulevan ohjelmakauden toimeenpano voi alkaa. Sovun löytyminen vaatii joustoa molemmilta instituutioilta.

Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja ja Euroopan parlamentin jäsen.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Oikeistopopulistit jäivät hajalleenEU-parlamentissa

Pakkokielet

Perheiden asemaa kannattaa vahvistaa

Uotisen kauden huipennus käynnistää kulttuurikesän

Koska on aikaa kypsyä?

Eikö valtio voisi jättää metsänsä hakkaamatta?

Nuoret eivät olehalunneet syrjäytyä

Sananvapauden puolustajille erävoitto Venäjällä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.