Brysselin uusi kuhina

Viljelijöiden viimeistellessä kevättöitä savolaisilla pelloilla on Brysselissä käynnissä melkoinen kuhina tulevan maatalouspolitiikan ympärillä. Maaliskuussa Euroopan parlamentti ja ministereistä koostuva neuvosto sinetöivät neuvottelukantansa ja pääsiäisestä lähtien näitä kantoja on koetettu yhteensovittaa.

Pelin henki on uusi.

Nämä EU-instituutiot eivät ole milloinkaan ennen neuvotelleet yhdessä yhteisestä maatalouspolitiikasta, mutta nyt sen aika on koittanut.

Koska kyseessä on täysin uudenlainen käytäntö, se hakee vielä muotoaan.

Ministerineuvosto taitaa olla tottuneempi melko itsenäiseen työskentelyyn, kun taas parlamentti pitää kyllä Lissabonin sopimuksessa kirjatuista oikeuksistaan kiinni.

Neuvottelujen sydämessä ovat niin kutsutut kolmikantaneuvottelut, joissa istuvat parlamentin ja neuvoston neuvottelutiimit sekä Euroopan komission edustajat, joiden tehtävänä on edistää ja tukea neuvotteluprosessin kulkua.

Enää lehdet eivät voi uutisoida, että ”ministerit löysivät yhteisen kannan”, vaan tulevat otsikot mainitsevat myös tasavertaisen päätöksentekijän, parlamentin. Lissabonin sopimus antoi parlamentille huomattavasti lisää valtaa maatalouspolitiikassa.

Neuvotteluissa on vielä moni kohta avoinna. Suurimpia kysymyksiä ovat tulevaan rahoituskehykseen liittyvät asiat.

Neuvosto vetoaa kovasti jäsenvaltioiden päämiehien viime helmikuussa tekemiin päätöksiin eikä se suostu liikkumaan rahoituskehyksiin liittyvissä asioissa. Tämä on hankala tilanne, sillä rajanveto on ylipäätään hankalaa ja asiakysymyksistä pitää kuitenkin pystyä päättämään.

Neuvotteluissa hiertää myös viherryttäminen. Neuvoteltavana on se, miten maaseudun kehittämisasetuksen ympäristöohjelmat toimivat yhteen viherryttämisen kanssa.

Oma kantani on yhä, että ympäristötoimia ahkerasti tehneet viljelijät on huomioitava viherryttämisessä.

Tuotantoon sidottujen tukien osalta neuvosto ja parlamentti kiistelevät prosenteista ja siitä mille kaikelle tuotannolle tukea voidaan myöntää. Onneksi niin parlamentti kuin neuvosto puolustavat vahvaa tuotantoon sidottua tukea. Siksi uskon hyvään lopputulemaan.

Avoinna ovat myös useat maataloustuotteiden markkinajärjestelypykälät. Parlamentilla on kova halu parantaa tuottajan asemaa elintarvikeketjussa. Parlamentti jatkaisi sokerikiintiöitä vuoteen 2020 ja toisi ratkaisuja maitokiintiöiden tilalle. Neuvosto ei tosin suostu parlamentin vaatimuksiin useilta osin.

Juhannuksen jälkeinen viikko on toivoa täynnä, sillä silloin on varattu päivät viimeisille neuvotteluille. Toivon todella, että sopu löytyy ja tulevan ohjelmakauden toimeenpano voi alkaa. Sovun löytyminen vaatii joustoa molemmilta instituutioilta.

Kirjoittaja on keskustan varapuheenjohtaja ja Euroopan parlamentin jäsen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.