Demokratiaa ja avoimuutta

Olen kysellyt ihmisten näkemyksiä asiasta, joka hiljattain jäi piinallisesti vaivaamaan ajatuksiani. Enkä ole saanut kysymykseeni vielä tyydyttävää vastausta. Olen pohtinut ja kysellyt, kuinka demokraattisessa ja avoimessa maassa voi lisätä avoimuutta ja demokratiaa?

Kysymys heräsi kuunneltuani televisiosta Norjan pääministeri Jens Stoltenbergin tunteikasta puhetta koko läntistä Eurooppaa kuohuttaneiden järjettömien veritekojen jälkeen.

Stoltenberg kommentoi tragediaa puheessaan mm. seuraavasti: "Norjan vastaus väkivaltateolle on enemmän avoimuutta ja demokratiaa...aiomme olla jatkossa entistä avoimempia ja suvaitsevaisempia... Sananvapautta ei saa rajoittaa. Kehotamme kansalaisia osallistumaan poliittiseen keskusteluun ja miettimään jokainen itsekseen, yllyttääkö oma mielipide jotain toista väkivaltaan. Voimme ilmaista siinä tapauksessa itseämme varovaisemmin, mutta mitään mielipidettä en halua sulkea pois."

Eurooppalaisen demokratian kotimaa on Kreikka, josta myös tuo kansanvaltaa merkitsevä sana on peräisin.

Demokratia merkitsi antiikin ajan Kreikassa sitä, että kaikki miespuoliset Ateenan kansalaiset olivat oikeutettuja puhumaan ja äänestämään kansankokouksessa, joka sääti kaupunkivaltion lait, mutta poliittisia oikeuksia ja kansalaisuutta ei annettu sen paremmin naisille kuin orjillekaan.

Norjassa, kuten muissakin pohjoismaissa on nuo antiikista tutut sanan-, kokoontumisen- ja mielipiteen vapaus ja yleinen äänioikeus, jolla kansanedustajat valitaan.

On vaikeaa nähdä miten kansasta päättäjiä kohti suuntautuvaa demokratiaa voitaisiin lisätä. Toisinpäin tapahtuvaa sanelua on sen sijaan helppo kasvattaa.

Myös avoimuuden lisäämisen suhteen olen arvelevalla kannalla. Jos Norjassa ei olisi avoimuutta, emme tietäisi tapahtuneesta mitään, tai tieto tulisi pitkällä viiveellä ja sekin enemmän arvailuina kuin faktoina.

Näinhän oli entisen Neuvostoliiton sisällä tapahtuneiden onnettomuuksien kohdalla. Ja jos maassa ei olisi avoimuutta, ei veritekojen suorittaja olisi saanut manifestiaan ja kuviaan julki.

Norjan vastakohtana on Suomen poliitikot puhuneet sensuurin lisäämisestä ja ilmiantojärjestelmän luomisesta sekä lakien tiukentamisesta. Nekin taitavat olla keinoja, joilla raiteiltaan vinksahtaneiden ihmisten aivoituksia ja tekoja ei voida kontrolloida.

Mutta ei sekopäiden ajatuksia selvitellä myöskään sen paremmin demokratian kuin avoimuuden lisäämisellä. Stoltenberg selvisi vaikeasta tehtävästään pääministerinä hyvin ja kiitosta saaneena.

Kysymykseeni saamieni vastausten yhteenveto on kuitenkin yksiselitteinen: Jens Stoltenbergin puheensa sisältö oli kaunista, mutta merkityksetöntä sanahelinää.

Avoimuutta ja demokratiaa on toki syytä lisätä, mutta niillä ei sairasta mieltä paranneta eikä veritekoja ehkäistä.

Kirjoittaja on Suomen ortodoksisen kirkon apulaispiispa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hengitähän hyvä ihminen välillä – Kiireestä ja hötkellyksestä on tullut uusi kansantauti

Suometsillä on valtava merkitys hyvivointivaltiolle

Yhteistyö on voimaa varkaiden narauttamisessa

Siirrymmekö Eriksen aikakauteen?

Kuopio säästää – joitakin hankkeita pitää lykätä tai unohtaa ne kokonaan

Keskusta puhuu hallituksessa kuin oppositiossa

Sunnuntain vaaleissa pelissä oikeusvaltio ja sananvapaus

EU on oma sisämarkkinamme

Kiinalaiset eivät pelasta meitä

Rauhansopimus tuotti Nobel-palkinnon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.