EU järjesti Soinille liputuspäivän

Elämä on ihmeellistä, hyvin ihmeellistä.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on tehnyt itsestään poliittisen vallankäyttäjän moittimalla joka käänteessä Euroopan unionia. Ja miten vastaa unioni Soinin epäsuomalaiseen uhmaan: tarjoamalla yleisen liputuksen hänen nimipäivänään ei vain Suomessa, vaan kaikissa 26 muussa jäsenmaassa.

Nyt päivää myöhemmin meidän päänvaivanamme on miettiä, kummalleko me liputimme eilen maanantaina toukokuun yhdeksäntenä päivänä. Liputimmeko syventyvälle eurooppalaiselle yhteistyölle vaiko sen loppumiselle Timo Soinin ja hänen perussuomalaistensa tanssittamassa Suomessa?

Ihmistä voi kasvattaa tai hallita kahdella tavalla.

Toinen tapa on yrittää hyvällä. Nykyinen tasavallan presidentti on malliesimerkki tämän lajin poliittisesta vallankäyttäjästä. Julkisissa puheenvuoroissaan Tarja Halonen on toistanut kerta toisensa perään, miten yhteisymmärrys tai ratkaisu löytyy, kun vain jaksetaan neuvotella, neuvotella ja taas neuvotella.

Resepti tepsii, jos neuvotteluihin osallistuvilla on yhteinen tahto päästä molempia osapuolia tyydyttävään lopputulokseen. Mutta miten pannaan suu silloin, jos joku neuvotteluihin osallistuva osapuoli kieltäytyy kaikista myönnytyksistä ja hyväksyy ainoaksi totuudeksi oman totuutensa?

Eikö lopputulema ole silloin aina sama kuin ikälopussa teekkarivitsissä, jossa kysytään, kumpi taipuu ensimmäisenä diplomi-insinöörin ja ratakiskon kohtaamisessa. Ratakisko, sillä viisaampi antaa periksi.

Katselin viime viikolla television ajankohtaiskeskustelua, jossa perussuomalaisten tuore kansanedustaja Pietari Jääskeläinen toisteli puolueensa kannanottoja Portugali-kysymyksessä. Ratakisko olisi joutunut taipumaan myös siinä henkien taistossa.

Tällaisista lähtöasetelmista me rakennamme nyt suomalaista kansanvaltaa: vajaan viidesosan ehdoilla.

Toinen tapa ihmisten ohjailuun on ruokkia heidän pelkojaan ja ennakkoluulojaan.

Pohjois-Koreassa tämä uhkakuvilla hallitseminen on viety tämän päivän maailmassa äärimmilleen, mutta paremmin tai huonommin verhottuna tapa on toki tuttu kaikista maista ja myös meiltä Suomesta. Mitä suuremman mörön joku poliitikko tai joku puolue pystyy taikomaan kansalaisten silmien eteen, sitä varmemmin hän voi toivoa saavansa otteen heidän sielustaan.

Maailma on muuttunut yksinkertaisen tietotekniikan myötä yhä kimurantimmaksi.

Sitä helpompi on nyt poliitikkojen ruokkia äänestäjiä kaikenlaisilla uhkakuvilla. Se ei ole enää politiikkaa, koska antiikin Kreikasta kieleen jäänyt politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista, vaan raakaa vallantavoittelua, jolla ei ole mitään tekemistä demokratian kanssa.

Paljon on kuullut viime päivinä sanottavan, että huhtikuun 17. päivän vaalitulokseen on tyytyminen, koska siinä näkyi kansan ääni.

Kuuluiko todella? Epäilen. Häikäilemättömällä, vuodesta toiseen toistetulla propagandalla kansalaiset pantiin äänestämään niin kuin nämä pelon - ellei peräti vihanlietsojat halusivat - kansalaisten itsensä vahingoksi.

Muistissa lienee vielä useimmilla, miten irlantilaisten enemmistö peloteltiin aikanaan äänestämään EU:n uutta perussopimusta vastaan. EU ymmärsi vielä silloin heitä, ja tänään tavan irlantilaisilla ei liene mitään sitä vastaan, että he ovat unionin hellässä huomassa.

Pelolle on olemassa kreikkalaisperäinen nimi, fobia, jonka kaikki kansat tuntevat. Fobioita on joka lähtöön itikanpelosta elävältä haudatuksi tulemisen pelkoon.

Mikä on se pelko, jota poliittiset suoneniskijät ovat istuttamassa tämän päivän suomalaisiin?

Onko se pelkästään vieraanpelkoa, ksenofobiaa? Vai onko se päinvastoin autofobiaa - pelkoa, joka kohdistuu omaan itseemme, ettemme kestä toisten seurassa?

Onko se ehkä agorafobiaa eli aukeitten ja julkisten paikkojen pelkoa - torikauhua - jota pienen ja syrjäisen pohjoisen maan eläjä tuntee isompiin piireihin jouduttuaan vai fonofobiaa eli oman äänen pelkoa, joka estää meitä osallistumasta keskusteluihin toisten seurassa?

Pelon levittämisen sijasta Suomen kansa kaipaa nyt vapauttavaa naurua.

Jos saa toivoa, niin Yle voisi esittää pikauusintana Rauni "Molle" Mollbergin pakinoitsija Aapelin tarinoista rakenteleman Siunatun hulluuden.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hyökkäyksiä karjataloutta vastaan ei pidä hyväksyä

Amerikkalaiset vaihtuivat venäläisiin

Ystävyys ei ole pakollista

Työhuone, tuleva innovaatio

Taas näyttää, että kyllä britit nyt lähtevät EU:sta

Saalistilastoista löytyy ikäviä viestejä

Kaunis tragedia

Unelma, joka ei toteudu

Hoitojonoja puretaansoten ohituskaistalla

Jalkapallon EM-kisahuuma yltyy kotikatsomossa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.