EU-parlamenttiin tarvitaan tänään taistelevia norsuja

Kun Suomi kohta neljännesvuosisata sitten liittyi Euroopan unioniin, oli Euroopan parlamenttia tapana vähätellä puhumalla norsujen hautaus­maasta. Sanojat tarkoittivat, että Brysselin simpukkapatojen äärelle mielivät ikääntyneet poliitikot, joiden kipinä kotimaiseen politiikkaan oli hiipumassa. Vallaton Euroopan parlamentti oli hyvä paikka jäädytellä ilman suuria paineita.

Totuus oli jo silloin melko tavalla toisenlainen. Vuonna 2009 hyväksytyn Lissabonin sopimuksen olisi pitänyt viimeistään avata vähättelijöiden silmät. Tänään Euroopan parlamentilla on niin paljon valtaa, että sinne pitäisi valita vain taistelevia norsuja.

Seuraavan kerran EU-maiden kansalaiset pääsevät valitsemaan edustajiaan ensi keväänä. EU-vaalit järjestetään toukokuussa, vain kuukausi Suomen eduskuntavaalien jälkeen. Vaarana on, että kotoisen politiikan myrskyt vievät tilaa EU-vaaleilta. Se olisi vahinko.

Mistä asioista Euroopan parlamentti sitten päättää?

Helpompaa on luetella alueet, joille se ei lusikkaansa pistä. Puhtaasti kansallisen päätöksenteon varassa ovat oikeastaan vain sosiaaliturva, koulutus, maanpuolustus ja ulkopolitiikka. Kaikessa muussa päätöksenteon puitteet antaa EU. On arvioitu, että jopa yli 70 prosenttia Suomen eduskunnan hyväksymistä laeista pohjaa EU:n tekemiin säädöksiin.

Euroopan parlamentilla puolestaan on eniten valtaa juuri lainsäädännössä, mutta myös unionin budjetin laatimisessa. Lisäksi parlamentti vaikuttaa komission kokoonpanoon ja valitsee muun muassa sen puheenjohtajan.

Ei ole sama, millaisia ihmisiä me äänestäjät Euroopan parlamenttiin lähetämme.

Suomen nykyiset 13 EU-parlamentaarikkoa ovat pääosin kotimaan politiikassa hyvin kouliintuneita poliitikkoja. Mepeistä peräti kuusi on ollut ministerinä. Heistä vain yksi eli Liisa Jaakonsaari (sd.) ei enää ole ehdolla.

Lisää entisiä ministereitä on tarjolla Brysselin koneeseen. Ehdolle ovat lähdössä Eero Heinäluoma (sd.), Jari Lindström (sin.), Ville Niinistö (vihr.), Mauri Pekkarinen (kesk.) ja Kimmo Sasi (kok.) ja tietysti Paavo Väyrynen, joka tavoilleen uskollisena hyppäsi kesken kauden vähäksi aikaa eduskuntaan.

Äänestäjien on hyvä pohtia omaa ratkaisuaan monipuolisesti. Liberaalin tai avoimen demokratian puolustajien kannattaa huomata, että mielipide­kyselyiden mukaan nationalistiset populistipuolueet näyttäisivät vahvistuvan Euroopan parlamentissa perinteisten puolueiden kustannuksella. Jos haluaa vaikuttaa kehitykseen, on äänestettävä ahkerammin kuin aikaisemmissa EU-vaaleissa.

Ehdokkaan puoluekannan ja henkilökohtaisten taitojen lisäksi voi pohtia myös oman alueensa edunvalvontaa. Kaikkia ehdokkaita ei vielä ole nimetty, mutta joukossa on jo kaksi pohjoissavolaista ehdokasta eli Elsi Katainen (kesk.) ja Irja Sokka (sd.).

Tekstiä korjattu 18.2. kello 8:18: Kirjoituksessa väitettiin alunperin, ettei nykyisessä Euroopan parlamentissa ole yhtään pohjoissavolaista meppiä. Pielavetinen Elsi Katainen (kesk.) nousi europarlamenttiin, kun Hannu Takkula siirtyi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi keväällä 2018.

Oikaisu pääkirjoitukseen

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Vaalipölyä

Historiaan siirtyi hyvin värikäs eduskuntavaalikausi

Rumaa ja ei niin kaunista

Haavetta kryptasta ei ole vielä haudattu

Minna Canth ei taivu yksioikoisiin tulkintoihin

Keskustelu lihaverosta koulii varovaisuuteen

Kielettä mielettä

Kuopion katseenvangitsijat

Kansa ohjasi päättäjiä

Puijon kehittämiseen vihdoin askelmerkkejä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.