EU:n mallioppilas

Kuopion kauppakamari ja Pohjois-Savon Liitto esittivät 7.9.2001 silloiselle kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäreelle, että myös Pohjois-Savo tulisi yritysten kuljetustuen piiriin muun muassa Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon lisäksi.

Mönkäre vastasi henkilökohtaisesti allekirjoittamallaan kirjeellä neljän kuukauden harkinnan jälkeen, että tämä ei ole mahdollista, koska Euroopan yhteisöjen komission suositus estää sen, eikä komission hyväksyntä Pohjois-Savon esittämille perusteille ole todennäköistä.

Keväällä 2003 vaihtui hallitus ja kauppa- ja teollisuusministeri. Uusi ministeri Mauri Pekkarinen liitti ensi töikseen Pohjois-Savon kuljetustuen piiriin, eikä komission kannasta puhuttu mitään.

Tämä omakohtainen esimerkki Suomen poliittisten päättäjien ja valtionhallinnon toiminasta tuli mieleen, kun ministeri Paavo Väyrynen esitti muutama viikko sitten tiemaksujen käyttöönottoa korvamaan Venäjän puutullien aiheuttamia kustannuksia suomalaiselle metsäteollisuudelle.

Valtiovarainministeriö löysi noin viikossa EU:n säännöksistä perusteet, joiden mukaan tällaisten maksujen käyttö ei ole mahdollista. Valtaosa maamme lehdistöstä tyrmäsi niinikään ajatuksen ilmeisesti vanhasta muistista, kun sen esittäjänä oli Väyrynen.

Kävin ensi kertaa Brysselissä tutustumassa silloisen EY:n toimintaan vuonna 1989. Olen siitä lähtien seurannut kohtuullisen tarkasti suomalaisten poliitikkojen ja viranomaisten toimintaa nykyisen EU:n suuntaan. Täytyy sanoa, että en tiedä toista EU-maata, jossa viranomaiset ja poliitikot ryhtyvät edellä sanottujen esimerkkien kaltaisissa tapauksissa ensimmäisenä etsimään EU:sta perusteita, joilla esitykset torjutaan.

Joskus 1970-luvulla puhuttiin "ryssänpelosta", mutta ei se kyllä ollut mitään siihen verrattuna, mitä nyt on "bryssänpelko". Jatkuvasti vedotaan mitä ihmeellisimmissä asioissa EU:n määräyksiin. Petoeläimiä ei saa ampua ihmisten nurkista maaseudulla, kun EU kieltää. Kun karhu tulee kaupunkiin, sen saa toki ampua pelkästään paikallispoliisin käskystä.

Tiemaksut normaali eurooppalainen malli

Myös liikenneministeriö tyrmäsi Väyrysen ehdotukset tiemaksuista EU-säännöksiin viitaten. Saman kannan ministeriö otti jo keväällä, kun se tutki mahdollisuutta ottaa käyttöön tiemaksu Kaakkois-Suomessa.

Alueellinen maksu ei kuulemma ole mahdollista. Tosiasiassa tiemaksut eri puolilla Eurooppaa ovat nimenomaan alueellisia. Niitä kerätään siellä, missä on maksuille sopivaa liikennettä.

Ruotsin ja Tanskan välillä olevan sillan maksu kerätään tällä sillalla eikä keskellä Ruotsia tai Tanskaa. Ruuhkamaksuja kerätään siellä, missä on liikenneruuhkia, esimerkiksi Lontoossa tai Tukholmassa.

Jos Suomen viranomaiset ja ministeriöt todella haluaisivat ottaa käyttöön tiemaksut, ne etsisivät niille sopivat perusteet eivätkä käyttäisi aikaansa kielteisen kannan vahvistamiseen EU:n tulkinnanvaraisista direktiiveistä.

Asianajajat kuvaavat joskus leikillään omaa toimintaansa niin, että heidän tehtävänään on selvittää sotkuiset asiat ja sotkea selvät asiat. Suomen viranomaisten toimintaa seuratessa tulee joskus mieleen, että työtapana on sotkea selvät asiat vetoamalla EU:n säännöksiin.

EU-piru asuu pikkuasioissa

EU:n mitassa nämä suomalaisten ongelmat ovat tietysti pikkuasioita, mutta suomalaisten kannalta katsottuna ne nakertavat unionin perustaa hitaasti, mutta varmasti kuten vesi, joka kovertaa kovimmankin kallion.

Kaikki eurooppalaiset unionit ovat tähän mennessä kaatuneet kansallisiin ristiriitoihin, joita unionit ovat itse synnyttäneet tai sitten lahonneet pystyyn, kuten Sovjet-union. Aina on syynä ollut keskushallinnon liian tiukka ote pikkuasioissa tai sitten paikallisten byrokraattien liian kuuliainen tulkinta siitä, mitä keskushallinto kulloinkin on esittänyt.

Näin tulee hajoamaan myös Euroopan unioni, jos kansallisten etujen ja unionin yhteisten etujen yhteensovittaminen ei onnistu paremmin kuin nyt tapahtuu. Hajoaminen alkaa siitä, että eri maihin syntyy voimakkaita EU-kriittisiä puolueita, jotka ottavat aikanaan vallan käsiinsä. Vauhtia hajoaminen tulee saamaan silloin, kun Saksan kansa kyllästyy maksamaan Ranskan maatalouden ylituotannon aiheuttamat kustannukset.

Euroopan Unionia on oikeutetusti kutsuttu historian suurimmaksi rauhanhankkeeksi. Se on rauhoittanut kaksi maailmansotaa aiheuttanen mantereen ydinalueen puolen vuosisadan ajan. On täysin mahdollista jatkaa samaa rauhankehitystä hamaan tulevaisuuteen, jos EU:n ja kansallisten hallitusten oma toiminta ei tee sitä mahdottomaksi.

Pinnan alla kytee

Ranskan ja Hollannin kansanäänestykset kaatoivat EU:n perustuslaillisen sopimuksen. Pikkuisen Irlannin kansanäänestys kaatoi Lissabonin sopimuksen ainakin toistaiseksi.

Tiedämme, että näissä kansanäänestyksissä tosiasiassa äänestettiin kyseisten maiden omia poliitikkoja eikä EU:ta vastaan. Yhtä kaikki kansanäänestykset ovat viesti siitä, että tyytymättömyys EU:ta ja sitä johtavia kansallisia poliitikkoja vastan kytee.

Meillä Suomessa tyytymättömyys ei kanavoidu vielä selvästi, koska ainoa EU-kriittisyydellä ratsastava puolue, Timo Soinin Perussuomalaiset ei ole uskottava. Se muun muassa nostaa puoluetukea ja toimii muutoinkin kuten muutkin puolueet. Kriittisyys puoluetukea kohtaan on sanoissa, ei teoissa.

Todellinen liikahdus Suomessa tapahtuu, kun jokin suurista puolueista ryhtyy aktiivisesti nostamaan näitä EU:n ja Suomen oman valtionhallinnon tulkinnoillaan aiheuttamia epäkohtia esille.

Kirjoittaja on Kuopion kauppakamarin toimitusjohtaja.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Hallitus maltillisestiliikkeelle väylähankkeilla

Hoiva-alalla olisi tekeville töitä tarjolla

Koulutuksesta

Napakoitten naisten vuosi

Kultarannasta vauhtia EU-puheenjohtajuuteen

Yhteistä turvallisuusuhkaa ratkaisemassa

Kuopion toria kannattaa kehittää avoimin mielin

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.