Edunvalvonta yhdistää Savo-Karjalan edustajia

Valtiopäivien avajaisviikolla yhteispotrettiin kokoontuneet vastavalitut Savo-Karjalan vaalipiirin kansanedustajat vakuuttivat kuin yhdestä suusta työskentelevänsä koko ison alueen puolesta. Puheet ovat tietysti puheita ja teot ratkaisevat, mutta tahtotilaa ei ole syytä kyynisesti epäilläkään.

Runsas määrä maakuntarajan yli molempiin suuntiin siirtyneitä ääniä synnyttää oman velvoittavuutensa. Esimerkiksi eduskunnan ensikertalaiset, kuopiolainen Marko Kilpi (kok.) ja joensuulainen Jussi Wihonen (ps.) korostivat kokevansa vastuuta naapurin asioista. Heidän lisäkseen yli tuhat ääntä Ohtaansalmen toiselta puolelta keräsivät kansanedustajat Sari Essayah (kd.), Sanna Antikainen (ps.), Krista Mikkonen (vihr.), Anu Vehviläinen (kesk.) ja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.). Outokumpu-ilmiö oli oma lukunsa. Maakunnan rajalta tulevat Antikainen ja Hanna Huttunen (ps.) oletettavasti ymmärtävät jo lähtökohdistaan käsin molempien puolien toiveita ja tuntoja.

Näiden edustajien toiminnan alueellinen tasapuolisuus on seuraavat neljä vuotta erityistarkkailussa. Toisaalta jokainen poliitikko, jolla on itsesuojeluvaistoa, ymmärtää, ettei vaalipiirin sisäisen vastakkainasettelun lietsominen pidemmän päälle kannata.

Vaaleissa Pohjois-Karjala saavutti yhden kansanedustajan enemmän kuin Pohjois-Savo, vaikka asukasmäärän mukaan jakauman olisi pitänyt olla toisin päin. Vaalituloksen ratkettua kuultiin toisaalla vahingoniloista ilkkumista ja toisaalla surkuttelua Pohjois-Savon ja Kuopion laskennallisesta aliedustuksesta. Ehdokasasettelussa luultavasti taktikoidaan yhä enemmän neljän vuoden päästä.

Olisi kuitenkin kaikkien tappio, jos tunkkaisen nurkkapatrioottisuuden ja keskinäisen kyräilyn ilmapiiri valtaisi alaa vaalipiirissä. Kun katsotaan kansanedustajan ydintehtäviin kuuluvaa alueellista edunvalvontaa valtakunnan tasolla, kahdella maakunnalla on enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Yhteiset asiat ovat vieläpä niitä kaikkein tärkeimpiä, joiden varassa koko vaalipiiri kehittyy tai on kehittymättä.

On yksi Itä-Suomen yliopisto, jonka tuottaa osaamista ja innovaatioita koko alueelle. Liikennepolitiikassa itärata eli oikorata Porvoon kautta Kouvolaan edistäisi tavoiteltua kolmen tunnin yhteyttä Helsingistä niin Kuopioon kuin Joensuuhun. Viitostie on lyhin valtaväylä etelästä molempiin keskuskaupunkeihin. Kuluneen hallituskauden liikennehankkeista Jännevirran silta sattuu sijaitsemaan Pohjois-Savossa, mutta sujuvoittaa toki molemmista suunnasta tulevien matkaa.

Kuopion Finnpulpin havusellutehdas ulottaa toteutuessaan vaikutuksensa kauas Pohjois-Karjalaan. Siten alemman tieverkon kunnostaminenkin on paikallistason siltarumpupolitiikkaa verrattomasti laajempi yhteinen tehtävä. Kansanedustajien hyvää tahtoa olennaisempaa onkin jatkossa se, miten he kykenevät vaikuttamaan omissa puolueissaan, varsinkin niissä, jotka ovat hallitusvastuussa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.