Eduskunnan stuntit

Elokuvaohjaaja Renny Harlinin esiintyminen puolustusministerin uudenvuoden vastaanotolla nostatti jonkin verran kulmakarvoja, vaikka joidenkin lehtien seurapiiripalstoilla Harlinin esiintuloa suitsutettiin.

Paikalla oli 2000 kutsuvierasta, heidän joukossaan presidentti Tarja Halonen . Jotkut vieraista pitivät Harlinin esiintymistä jopa mauttomana, mutta ei siksi, että Harlin itse olisi mitenkään huonosti show'taan vetänyt. Kriitikoiden mielestä puolustusministeri Jyri Häkämiehen arvostelukyky petti. Hän oli ilmeisesti tulkinnut Harlinin kaupallisen elokuvan jotenkin isänmaalliseksi teoksi, jota isänmaallinen puolustusministeriö tukee.

Tilaisuudesta tuli väistämättä vaikutelma, että puolustusministeriön kutsut olivat jonkinlainen Mannerheimista kertovan elokuvan varainkeruun lähtölaukaus. Jos näin oli, sitä ei tarvitse moittia.

Elokuvan aihe on Suomelle tärkeä ja itse päähenkilö kiehtova, moniulotteinen historiallinen persoona, yksi suurimmista suomalaisista. Mannerheimin valitseminen elokuvan kohteeksi ei tietenkään tee Harlinin motiiveista pelkästään isänmaallisia.

Täytyyhän elokuvanteossa huomioida muutakin kuin paatos ja eetos. Tekijät ottavat aina valtavan taloudellisen riskin. Raha on elokuvanteossa a ja o. Ilman sitä ei synny yhtään elokuvaa. Harlin haluaa elokuvansa menestyvän paitsi maineensa, myös rahan takia, eikä se ole ristiriidassa isänmaallisuuden kanssa.

Mannerheimin tarina kannattaa kertoa nykyelokuvan keinoin.

On uskaliasta lähteä tekemään Hollywood-tason spektaakkelia pienen maan sankarijohtajasta, mutta voi se hyvin onnistuakin. Esimerkiksi tällaisesta onnistumisesta käy vaikkapa Liam Neesonin tähdittämä ja Neil Jordanin ohjaama Michael Collins vuodelta 1996. Elokuva kertoo myyttisestä ja ristiriitaisesta irlantilaisesta vapaustaistelijasta, joka vaikutti merkittävästi itsenäisen Irlannin tasavallan syntyyn.

Hieman ennen Irlannin tasavallan perustamista pikkuruinen Suomi oli itsenäistynyt ja käynyt kansalaissotansa. Eli Mannerheim ja Collins olivat myös aikalaisia. Siihen ne merkittävät yhtymäkohdat loppuvatkin, ehkä osittain siksi, että Collins murhattiin väijytyksessä.

Tarina Mannerheimista on pidempi kuin Collinsista. Mannerheimin saagan huippuhetket koettiin vasta talvi- ja jatkosodassa, ja kiinnostavasti Mannerheim eli sotien jälkeenkin.

Harlin osoitti Häkämiehen tilaisuudessa tiettyä naiiviuden ja populistisen nuoleskelun yhdistelmää ehdottaessaan, että nykyinen eduskunta ottaisi stuntin roolin ja esittäisi elokuvassa Mannerheimin aikakauden eduskuntaa. Lienee turha muistuttaa, että nykyisessä eduskunnassa on naisia huomattavasti enemmän kuin aikaisemmissa.

Jos elokuvaan sallitaan hiukan historiallista epätarkkuutta, voidaan sotien ajan eduskunnan naisvaltaisuutta nostaa vaikka nykytasolle. Onhan historiaa vääristelty aivan virallisessakin historiankirjoituksessa, myös suomalaisessa.

Osa kansanedustajista varmasti katsoo stunttihommat arvolleen sopimattomiksi. Näkemys on perusteltu, vaikka päinvastainen lähestymistapa on aivan yhtä hyvä ja takaa vielä näkyvyyden valkokankaan lisäksi mediassa.

Sen sijaan Erkki Tuomioja ja kumppanit ovat täysin väärässä väittäessään, ettei heillä edes ole stuntin kykyjä, saati tahtotilaa. Kyllä eduskunnassa osataan stuntata. Hyviä näyttelijöitä ja sijaisnäyttelijöitä löytyy varmasti. Lahjoista tai harjoituksen puutteesta se ei ole kiinni.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sähkölaskun ale ei ole varma

Uudet rauhanmahdollisuudet Ukrainassa

Synkistelyn sijasta tarvitaan tutkimusta ja innovaatioita

Sydämen lisäksi pään on oltava mukana

Tahmean äidin omatunto – näin annan lapsilleni mallin mykkäkuurosta älypuhelimen jatkeesta

Voi käydä ihan hyvinkin

Luonto kiittää vieraslajin kitkemisestä

Talous hallitsee politiikan agendaa lähivuodet

Jotkut ovat väärässä

Ohisalo ja hallitusvastuu ohjaavat järkivihreyteen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.