Ehtii vielä harrastaa

Kansalaisopiston muskariin, taideleikkikouluun? Järjestävätköhän paikalliset urheiluseurat toimintaa myös vaahtosammuttimille? Seurakunnalla ja erilaisilla järjestöilläkin olisi varmasti monenlaista ohjattua toimintaa. Poika on kohta puolitoistavuotias, emmekä ole aloittaneet yhtään harrastusta.

Harrastamattomuudesta nousi esiin muutamia hetkiä, jolloin koin olevani huono äiti, mutta oloni helpotti viimeistään luettuani Ylen uutisen alle kouluikäisten harrastuksiin liittyen. Vaikka meillä ei harrasteta, on lapseni normaali kehitys uutisen mukaan siitä huolimatta täysin mahdollista.

Yle siis uutisoi elokuun lopussa lastenpsykiatri ja perheterapeutti Janna Rantalan näkemyksistä alle kouluikäisten harrastuksista. Rantalan mukaan pienet lapset eivät tarvitse kehityksensä tueksi niinkään aikataulutettuja harrastuksia, vaan yhdessäoloa ja tavallista tekemistä vanhempien kanssa.

Ihan tavallista tekemistä meillä riittääkin kyllä koko päivän tarpeiksi, ilman aikataulutettua ohjelmaa. Tavalliset askareet ja lähes olemattomilla päiväunilla pärjäävä poika pitävät siitä huolen.

Kun aamutoimet puuroineen ja pyykinpesuineen on saatu hoidettua, on hyvä hetki lähteä ulos. Marjoja syövistä linnuista, häntää heiluttavista koirista ja ohi ajavista toinen toistaan isommista autoista, niistä on hyvät lenkit tehty. Vilkkuvalot ja piipaat, miten innoissaan pieni ihminen voikaan olla.

Harrastukset ovat hyväksi lapsen kehitykselle. Liikkuminen kehittää motorisia taitoja, ja muiden ihmisten kanssa seurustellessa kehittyvät puhe ja sosiaaliset taidot. Lapsi oppii leikin varjolla, ja sitä erityisesti aivan pienten lasten harrastusten tulisikin olla, leikkiä.

Lapsi ei tarvitse suuria ja hienoja elämyksiä, sillä kaikki aivan tavallinenkin on pienelle lapselle uutta. Arkipäivän askareet, normaali toiminta ja oman perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa vietetty aika ovat monesti aivan riittävää virikettä. Vesisateen katseleminen ikkunan läpi, lätäköiden tutkiminen ulkona, jopa vispipuuron valmistuminen ovat kaikki pienelle lapselle melkoisia elämyksiä.

Oven takaa kuuluva pesukoneen ääni saa lapsen toteamaan ”kone”. Taas on siis opittu jotain uutta. Tavalliseen tekemiseen lapsi tarvitsee kuitenkin muita ihmisiä, jonkun kertomaan asioille nimiä ja käyttötarkoituksia.

Harrastamista emme aio aloittaa vielä varmaankaan vuosiin, tekemistä riittää ilmankin. Motorisia taitoja opitaan juoksemalla kotona rinkiä, kiipeilemällä erilaisten tavaroiden päälle, keksimällä uusia leikkejä ja tallustelemalla ja tutkimalla kaikkea mahdollista.

Vaikka meillä ei harrasteta, ei tarkoita sitä että pitäisin harrastamista turhana. Ei, sitä se ei missään nimessä ole. Uudelle paikkakunnalle vasta muuttaneina meille tekisi varmasti hyvää olla mukana jossakin. Ehkä tutustuisimme uusiin ihmisiin ja saisimme uusia ystäviä, itselle ja lapselle.

Heli Viinikainen

Kirjoittaja on kuopiolainen filosofian maisteri.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Penkkiurheilijan onnenpäivät alkavat

Talouden suhdanne ei ehkä kääntynytkään vielä

Vanhankissanpäivät

Pahat, rumat ja päästöttömät

Soten kaatuminen närästäisi Pohjois-Savossa

EU:n on muodostettava oma ääni maailmanpolitiikassa

Vienti rahoittaa hyvinvointia

Kun evoluutio meni pieleen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.