Ei juuri päivää ilman murhaa tai tappoa

Suomalaisessa yhteiskunnassa on korostettu viime vuosina ns. pehmeitä arvoja: suvaitsevaisuutta, vieraitten kulttuureiden ymmärrystä, luonnonsuojelua ja erilaisten vähemmistöjen tai lasten oikeuksien kunnioittamista.

Ja hyvä näin, sillä millainen yhteiskunta olisi se, jossa ei julkisesti puolustettaisi vähäosaisten asiaa. Sääli on sen sijaan, että hyvää tarkoittavat puheet, lait ja asetukset eivät muutu teoiksi tämän päivän Suomessa. Jos päivittäisiin uutisiin on uskominen, elämä näyttää meillä tänään entistäkin raaemmalta ja julmemmalta.

Kun selaa ja lukee sanomalehteä, ei ole enää juuri päivää, jolloin Suomessa ei otettaisi jotain ihmistä hengiltä väkivaltaisesti. Murhat ja tapot ovat tulleet maan tavaksi, ja niihin syyllistyneet osoittavat usein aivan uskomatonta julmuutta. Rikollisuutta ja väkivaltaa on Suomessa ollut kautta aikain, mutta koskaan se ei ole näkynyt yhtä laajana julkisuudessa.

Miksi pehmeitten arvojen Suomessa esiintyy äärimmäistä julmuutta? Tämä on mielenkiintoinen ja iso kysymys, jota olisi syytä pohtia vakavasti koko yhteiskunnassa. Ovatko meidän aikamme arvot todella niitä, joita uskomme niiden olevan?

Ovatko Suomessa menneet jotkin asiat niin vinoon, että ne ajavat ihmiset silmittömiin väkivallantekoihin? Onko televisio, internet tai muu viihde muuttanut niin paljon tavallisten ihmisten ajattelua, että väkivaltaa pidetään luonnollisena tai että siitä suorastaan nautitaan?

Koulua tuskin voi syyttää yhteiskunnan väkivaltaistumisesta ja säälin tunteen katoamisesta Suomesta. Opettajat tekevät varmasti parhaansa kasvattaakseen lapsista ja nuorista vastuuntuntoisia, aktiivisia ja terveesti ajattelevia kansalaisia.

Väkivaltaisen käyttäytymisen mallit haetaan jostakin muualta kuin koulusta. Verta tihkuvien elokuvien tai videopelien ohella niitä löytyy myös elävästä elämästä. Tämän päivän maailmassa ihmiset ovat kärsimättömiä: jos asiat eivät mene heti oman mielen mukaan, otetaan voima avuksi. Sen ovat kokeneet omakohtaisesti ennen muuta terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa työskentelevät.

Monet selittävät väkivallan arkipäiväistymistä syrjäytyneisyyden lisääntymisellä. On esitetty tilastolukuja, joiden mukaan jopa joka viides suomalainen on jäänyt jo normaalin elämän ulkopuolelle ja että tämä surullinen putoaminen on tapahtunut usein heti lapsuudessa. Köyhyyttä ja kurjuutta on kuitenkin ollut ennenkin Suomen historiassa ja vähintään yhtä ankarana ilman, että se saanut yhtä väkivaltaisia muotoja kuin tänään.

Löytyykö tämän päivän murhien, tappojen ja muun yleisen väkivaltaisuuden pääsyy huumeista? Tämä on hyvä kysymys. Rikosuutisista voi lukea, miten veriteot ja rikokset on tehty erilaisten aineitten vaikutuksen alaisena tai aineitten hankkimiseksi. Se ei ole mikään puolustus, vaan merkki siitä, että tässä ajassa ovat turhan monet asiat pahasti pielessä. Yhteiskunta tarvitsisi parantajia, mutta mistä heitä saadaan ja kuka siihen työhön uskaltaa ryhtyä?

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Kilpailuttamisissa hinta ei voi olla ainoa valintaperuste

Lypsykoneessa

Rinneturmia ei voi mitenkään kokonaan estää

Voi tikkerperkele

Kristittyjen pitää sopia perheriitansa

Savolainen hulluus luo elämää

Ruokaturvallisuus säilyy vain jatkuvalla työllä

Anne Berner on keskustalle ongelma loppuun asti

Kaikki ympäristökäyttäytymisen lajit

Kansa kuului Talvivaarassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.