Ei laki eikä resurssipula

Pienen Eerikan kohtalo järkyttää kaikkia. Isä ja tämän avopuoliso aiheuttivat 8-vuotiaan tytön kuoleman. Tapahtumat mahdollisti lastensuojelun ammattilaisten ja käräjäoikeuden tekemien virheiden sarja. Eerikaa ei onnistuttu pelastamaan, vaikka hänestä oli tehty ainakin 12 lastensuojeluilmoitusta. Lastensuojelussa Eerikan elämää seurattiin vuodesta 2005 saakka.

Miten on mahdollista, että Eerikan isän ja tämän avopuolison sepittämät valheet menivät läpi vuosikausia sekä lastensuojelussa että käräjillä?

 

On tärkeätä, että tapahtumat selvitetään perusteellisesti. Poliisin mukaantulo tarkoittaa, että virkarikostutkinta etenee sosiaalitoimen ylimmälle tasolle saakka. Tahallisten tai tahattomien virheiden sarja on kiistaton, vaikka tuskin Eerikan tapaus mikään helppo on ollut lastensuojelulle. Jonkun pitää kuitenkin ottaa vastuu siitä, että Eerika ei saanut apua.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tyttö voi paremmin, kun oli sijoitettu muualle. Käyttäytyminen muuttui ja fyysiset merkit huonosta kohtelusta ilmestyivät silloin, kun hän oli ”kotona”.

Huomiota herättää se, että Eerikan huoltajuus annettiin isälle, jolla oli vanha hyväksikäyttötuomio. Vaikeasti ymmärrettävä on myös lastensuojelun tekemä kohtalokas päätös antaa isälle vielä ”neljäs mahdollisuus”. Väkivallasta ja lapsen hädästä oli riittävät näytöt. Miksi tuollainen näkyvä pahuus ei aiheuttanut nopeita toimia Eerikan auttamiseksi? Jos lastenvalvoja on sanonut, että annetaan vielä yksi mahdollisuus, hän on jo tunnistanut väkivallan.

Lastensuojelu on vetäytynyt siilipuolustukseen eikä lähde käymään julkisesti keskustelua, vaikka myös lastensuojelun ihmisten pitäisi olla mukana ja jopa aloitteellisia. Helsingin kaupungin sosiaalijohtajan Paavo Voutilaisen lausunnoista voi päätellä, ettei hän yksiselitteisesti pidä lastensuojelua vastuussa Eerikan kohtalosta.

Totta on se, ettei lastensuojelu tappanut Eerikaa. Siitä ei kuitenkaan ole nyt kysymys, vaan siitä, että lastensuojelun tehtävänä on lasten suojelu. Jos viranomainen tekee työssään virheitä tai suoranaisia laiminlyöntejä, kuuluu silloin kysyä virkavelvollisuuden perään.

 

Miksi isän aikaisempi hyväksikäyttötuomio ei vaikuttanut – jopa ratkaisevasti – huoltajuuskysymyksessä?

On pedofiileja, jotka eivät koskaan toteuta fantasioitaan, ja lasten hyväksikäyttöön syyllistyneitä, jotka eivät uusi tekoaan. Mutta on tarpeellista pohtia, voiko pedofiliasta parantua? Pedofilia ja muut parafiliat ovat pakonomaisia kohdehäiriöitä. Ongelmaksi ne muodostuvat, kun ne johtavat käytökseen, joka vahingoittaa muita.

Paraneminen on vaikeata tai mahdotonta, mutta hoidolla käyttäytymistä saatetaan onnistua muuttamaan rakentavammaksi. Ehkäpä lastensuojelussa ja tuomioistuimissa olisi mietittävä, pitäisikö hyväksikäyttötuomion olla huoltajuusasiassa täysin poissulkeva seikka.

 

Suomalaisen lastensuojelun lähihistoria juuri hyväksikäytön osalta on huono: on esimerkkejä siitä, että lastensuojelu on reagoinut perusteettomiin ilmiantoihin ja aiheuttanut paljon vahinkoa. Vastaavasti on esimerkkejä siitä, että hyväksikäytöstä on tarkemmat tiedot, mutta asiaan ei ole puututtu.

Lastensuojeluun liittyy edelleen paljon tabuja, jotka hämärtävät myös oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan. Muutama tabu on ihmetyttää erityisesti: 1) Biologisen vanhemmuuden merkityksen ylikorostuminen. 2) Äiti on edelleen parempi vanhempi kuin isä. 3) Lastensuojeluviranomainen on aina oikeassa. 4) Lastensuojeluviranomainen kykenee objektiiviseen arviointiin. 5) Lastensuojelussa on vain ammattinsa osaavaa väkeä.

Lastensuojelun työpaine on kova. Sitä lisää myös se, että ero- ja huoltajuuskiistoissa tehdään perättömiä ilmiantoja existä. Järjestelmän kuormittaminen väärillä perusteilla on saatava loppumaan. Kaikki voimavarat pitäisi voida suunnata niiden lasten auttamiseen, joiden hätä on todellista.

 

Eerikan kohtaloa ei voi puolustella lailla tai resurssipulalla. Kansanedustaja Kari Tolvanen (kok.) sanoi osuvasti tiistaina A-studiossa, että joillakin sosiaaliviranomaisilla on asenneongelma. Tolvanen kertoi esimerkkejä lastensuojelun työntekijöistä, jotka kieltäytyvät tekemästä ilmoituksia poliisille.

Tolvanen haluaisi pölläyttää viranomaistyötä. Hänen mukaansa ammattiosaamisessa on puutteita, mutta niitä voi korjata koulutuksella. Sen sijaan asennoituminen erityisesti viranomaisten väliseen yhteistyöhön ja tiedonkulkuun on pielessä. Tolvanen muistuttaa, että laki ei ole este.

Laki ei varmasti ollut este Eerikan elämän pelastamiselle.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Huawei-boikotti haastaa esineiden internetiä

Pohjanmaan ihmetauti

KYSin hieno tarina ansaitsee lujaa tukea jatkossa

Kirkon kohtalon kysymykset

Sivuutetut suivaantuivat

Oppilaille palautettava oikeus numeroarvioon

Tervetuloa kansainväliset talentit

Epäasialliseen vaikuttamiseen osataan varautua

Kahdet tärkeät vaalit ajoittuivat liian lähekkäin

Mökkeily ei hiivu vaan muuttaa muotoaan

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.