Ei lasta ministerin iloksi

Väestöliiton tuoreessa perhebarometrissa etsittiin syitä lastenhankinnan lykkäämiselle. Merkittävimmiksi syiksi mainittiin pitkät opinnot, pelko työllistymisen vaikeutumisesta sekä kumppanin puute.

Samalla kun sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä kehotti opiskelijoita kesän korvilla panemaan toimeksi, ovat opiskelijat kovan paikan edessä.

Oman toimeentulon ollessa tiukka ei useinkaan haluta hankaloittaa tilannetta entisestään perheenlisäyksellä. Puolison tulojen vaikutus opintotuen asumislisään poistuu vuoden vaihteessa, mutta lapsen saadessaan opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin. Kahden asumisen tukijärjestelmän välillä on eroavaisuuksia ja joskus opiskelevan vanhemman saama euromääräinen tuki laskee perhekoon kasvaessa.

Täysipäiväinen opiskelu on nimensä veroista, eivätkä siihen kuvioon aina pienet lapset sovi - etenkin, jos lapsella on vain yksi vanhempi.

Pelkkä halu hankkia lapsia ei riitä, vaan siihen tarvitaan myös sellainen kumppani, jonka kanssa lapsen kasvattaminen tuntuu mahdolliselle ajatukselle.

Perheen perustamisesta on tullut suurempi peikko kuin mitä se oikeasti on, mutta toisaalta omalle hyvinvoinnille ja onnellisuudelle annetaan entistä enemmän merkitystä.

Itsekkyyttä tai ei, mutta moni on valmis ottamaan tietoisen riskin kelvollisen kumppanin löytääkseen. Kuulun itsekin tähän ryhmään, enkä todellakaan pidä vaihtoehtona sitä, että sitoisin itseni loppuelämäkseni ihan keneen tahansa.

Kunnollinen mies saa paikan.

Lapsen hankkimispäätökseen vaikuttaa usein huoli siitä mitä valmistumisen jälkeen tapahtuu.

Yleinen laskusuhdanne kiristää työmarkkinoita entisestään, ja vielä hetki sitten lupailtu varma työllistyminen on vaihtunut jatkuvasti kasvavaan epävarmuuteen. Irtisanomiset ja lomautukset ovat arkipäivää, eivätkä työmarkkinat ole reiluja.

Edes lainsäädännöllä ei ole onnistuttu estämään tehokkaasti raskauden tai äitiysloman takia tapahtuvaa syrjintää. Pelko lapsen hankkimisen takia syrjityksi joutumisesta kasvaa ja saa varmasti monen miettimään useampaan kertaan seuraamuksellisia petipuuhia.

Kumppanin valinnassa valtioneuvosto ei voi ottaa kovin merkittävää roolia, mutta esittäessään toiveita nuorten aikuisten aktiivisemmasta lisääntymisestä tulisi sen tarjota muutakin kuin lämmintä kättä.

Perheellisen opiskelijan tueksi tarvitaan eurojen lisäksi toimivat kunnalliset päivähoitopalvelut. Opiskelu ei ajoitu aina perinteiseen virka-aikaan, joten hoitajia tarvitaan usein myös iltaisin ja viikonloppuisin, säännöllisen epäsäännöllisesti.

Opetus järjestetään korkeakouluissa edelleen sillä ajatuksella, ettei opiskelijoilla ole lapsia. Opiskelun ja perheen yhteensovittaminen on aina ongelmallista, mutta myös järjestelykysymys. Korkeakouluissa opiskelu on muuttunut monipuolisemmaksi. Kurssien joustavat suoritusmahdollisuudet ovat nykyaikaa.

Hyssälän huolestuneisuus ensisynnyttäjien korkeasta 28 vuoden keski-iästä juontaa varmasti osin ikärakenteen vääristymästä.

Huoli ei ole aiheeton. Ei-toivottu lapsettomuus on yhä useammalle todellisuutta harkitun lisääntymisen sijasta.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalisihteeri.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.