Ei pyhää ilman pahaa

Palmu- ja pääsiäissunnuntain välinen piina- eli tymintäviikko kertaa Kristuksen tuskien tien tapahtumia päivä päivältä kristillisissä kirkoissa. Aika jona Jeesus oli haudassa, pitkänperjantain illasta varhaiseen sunnuntaiaamuun, oli pahojen voimien etsikkoaikaa, yönseudut erityisesti. Varsinkin lankalauantaihin, kirkolliseen välipäivään, liittyi taikatoimia ja noitamenoja.

Enteitä kuunneltiin kolmen tien risteyksessä tai kolmesti muutetun rakennuksen katolla. Puolisoa, kuolemaa ja muita tulevia asioita ennustettiin. Niihin yritettiin vaikuttaa samaan tapaan kuin uudenvuodenyönä.

Pääsiäisnoidat, pääsiäisämmät, (t)rullit liikkuivat Satakunnassa, Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa vielä viime sotien jälkeenkin. Noitien kulkua navettaan pyrittiin estämään kelloilla, teräaseilla, virsikirjalla, elohopealla, ristinmerkeillä. Trulli koetti tuhota tai varastaa naapurilta karjaonnen tavallisimmin viemällä karvoja tai nahanpaloja eläimistä. Tämä ammensi keinot suomalaisen kaskikulttuurin tietäjäperinteestä. Se kirvoitti myös uskomustarinoita, joissa noidat muuttuivat talikoiksi ja lensivät viettämään irstasta noitasapattia pirun luo.

Nykyiset pikkunoidat ovat kilttejä naamiaisiloittelijoita, joita ilmaantuu virpomaan yhtä hyvin palmusunnuntaina kuin lankalauantaina.

Noituuteen ja kateuteen liittyy maailman kulttuurien eri aikakausina uskomus pahaan silmään. Huono onni saattoi kääntyä ihmistä itseään vastaan katean katseen takia. Muinaissuomalaiset ja saamelaiset olivat hyvin tietoisia katseen voimasta: –Katehia kaikki kansa, velhoja joka veräjä.

Muissakin kulttuureissa pelättiin kateiden taikoja. Noita-epäilyn sai helposti kummallisesti käyttäytyvä vanha akka, jolla oli takkuinen tukka, outo katse, syyliä koukkunenässä. Hänen uskottiin mustine kissoineen lentävän luudalla Kyöpelinvuorelle ja käyvän karjaonnivarkaissa.

Lentävien noitien lisäksi sinne vietiin vanhatpiiat: –Raatikkoon, vanhatpiiat viedään, tuonne Kyöpelivuoren taa, ettei niitä pojat nähdä saa.

–Ellet ole kiltisti, tulee kyöpeli ja vie sinut, peloteltiin lasta.

Pahasilmäinen vahingoitti lapsia, karjaa, peltoja katsomalla tietyllä tavalla, useimmiten tietoisesti tai tiedostamatta. Pahasilmäisyys ei tarkoittanut pahantahtoisuutta sinänsä. Katea aiheutti onnettomuutta, jopa kuoleman etenkin vastasyntyneelle. Se pilasi karjan, jolloin eläimet lakkasivat syömästä, lehmät lypsämästä, kerma muuttumasta voiksi.

Usko pahaan silmään elää myös juutalaisessa, kristillisessä ja islamilaisessa perinteessä ja etenkin Välimeren maissa.

Pitkäperjantai on musta murheen, katoavaisuuden, kuoleman väri kristillisissä kirkoissa. Perinteen mukaan pääsiäisaamuna aurinko tanssii, iloitsee, säteilee, pilkistää, leikkii, hyppii.

Pääsiäisviikolla hyvä ja paha keskustelevat. Maailmanjärjestyksessä, ihmisen intuitiivisessa ja rationaalisessa ajattelussakin, vastakohdat edellyttävät toisiaan: pahuus hyvyyttä, kuolema elämää, pimeys valoa.

Taikojen lankalauantai sai nimen siitä, että silloin kuului pestä talven aikana kehrätyt langat ja kuivattaa aidalla kevätauringossa. Lankalauantaina puhdistauduttiin myös ajamalla kiiraa. Rakennusten ympäri vedettiin kelkkaa, johon oli lastattu metalliesineitä ja palava terva-astia. Loitsittiin: –Kitis kiira metsään, tulta savua selkään.

Metalliesineitä kiinnitettiin vyötäisille, lehmänkello kaulaan.

Varmistettiin, ettei käärmeitä tullut pihaan kesällä ja karja saapui ajoissa kotiin. Kiiran uskottiin olevan jokin pihan rauhaa häiritsevä persoonaton olento tai voima, suomeksi väki. Ennen häviämistään kiiran ajo ja lehmänkellojen soitto eli vielä 1900-luvulla lasten ja lapsenmielisten leikkiperinteenä.

Noitien torjumiseksi lankalauantaina sytytettiin pääsiäisvalkeita Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Usko noituudella vahingoittamiseen on ikivanha ja yleinen kaikkialla maailmassa. Tampereen yliopiston Suomen historian dosentin Marko Nenosen mukaan suuret noitavainot syntyivät pimeän keskiajan jälkeen uuden ajan alussa 1400-luvulla Euroopan oppineiden teologien ja juristien luotua uuden teorian noidista. Teoria syntyi ranskan- ja saksankielisessä Keski-Euroopassa leviten Pohjoismaihin asti.

Sen mukaan etenkin naisnoidat liittoutuivat paholaisen kanssa. Salaliitto vahvistettiin noitasapattina (Ruotsissa Blåkulla, Suomessa ”vuori”), jolloin noidat lensivät paholaista juhlimaan, irstailemaan. Noitasapatti ei silti tarkoittanut Kyöpelinvuorta.

Noita on ollut alkuperäinen suomalainen shamaani. Shamanistinen noitakulttuuri hävisi Suomesta jo kauan ennen noitavainoja. Tietäjä lienee uskonpuhdistuksen jälkeiseen aikaan ajoittuva perinteentaitaja yhteisöllisine parannusloitsuineen.

Euroopan noitavainot syntyivät paradoksaalisesti humanismin, renessanssin, länsimaisen luonnontieteen kehityksen kulta-aikana ollen kiihkeimmillään Galileo Galilein eläessä (1564–1642).

Noituudesta syytettiin yli 2 000 suomalaista vuosina 1520–1750. Se on asukaslukuun verrattuna paljon suurempi määrä kuin esimerkiksi Englannissa, Espanjassa tai Italiassa.

Uskomuksellisen puolen väistyttyä pääsiäistulista on tullut nyky-Suomessa suosittuja mediatapahtumia, joissa kilpaillaan komeimmasta kokosta.

Noituus elää raakoina ihmisoikeusrikoksina esimerkiksi Afrikan maissa. Ihmisen pahan ja pyhän tarvetta ruokkivat Euroopassa nykyisin uususkontojen okkultistiset liikkeet, satanismi, uusšamanismi, esoteeriset liikkeet ja uusnoituus.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston etnologian professori emerita, uskontotieteen, kansanperinteen ja viestinnän antropologian dosentti, tietokirjailija.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Huawei-boikotti haastaa esineiden internetiä

KYSin hieno tarina ansaitsee lujaa tukea jatkossa

Sivuutetut suivaantuivat

Oppilaille palautettava oikeus numeroarvioon

Tervetuloa kansainväliset talentit

Epäasialliseen vaikuttamiseen osataan varautua

Kahdet tärkeät vaalit ajoittuivat liian lähekkäin

Mökkeily ei hiivu vaan muuttaa muotoaan

Lisää liiketoimintaosaamista

Tuleeko meistä ikinä aikuisia?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.