Ei vain tänään eläviä varten

Pitkään eri puolilla maailmaa asunut ystävä tuli vähäksi aikaa kotikonnuilleen Itä-Suomeen. Mies katseli harmaanvalkoista maisemaa. Hän oli hyvillään hiljaisuudesta ja leudosta talvesta, jonka vuoksi päivät saattoi viettää järvenrantamökillä puuhellaa lämmitellen ja asioita pohdiskellen.

Mies ajeli pitkin maanteitä ja käveli katuja. Hän on kulkenut kaikkialla ja kokenut läheltä niin monia katastrofeja, ettei mikään häntä hämmästyttänyt. Ei mikään paitsi se, miltä Suomi näyttää.

Lopulta hän lausui ajatuksensa ääneen: miksi Suomea rakennetaan näin? Näin - miten sen nyt sanoisi - matalasti, vaikka kysymys ei ole pelkästään talojen korkeudesta. Kysymys on mentaliteetista, siitä missä on katseen ja ajatuksen suunta.

Muistutin, että rakentaminen on kallista ja että kaikkialle nousee hienoja, uusia ostoskeskuksia. Hän ei sanonut mitään, sillä maailma on opettanut käytöstapoja. Sitten hän kysyi, ihan vaihvihkaa, mitä suomalaiset arkkitehdit, rakentajat ja rakennuttajat mahtavat ajatella ikuisuudesta.

Jos ikuisuus on liian kaukana, mies totesi, sata vuotta tuskin on, tai tuhat vuotta. Eikö olisi hienoa, jos tänään rakentaisimme Itä-Suomessa taloja, joita tänne tullaan vielä tuhannenkin vuoden kuluttua ihailemaan?

Mies pyysi ajattelemaan sitä, mitä meillä on, esimerkiksi kaupunkien keskustoja. Vielä sata vuotta sitten keskustoihin haluttiin uljaita ja näyttäviä, mieltä kohottavia julkisia rakennuksia. Torin toiseen päätyyn nousi lyseo ja toiseen päähän kaupungintalo muuallakin kuin Kuopiossa.

Sen ajan oikeasti köyhille veronmaksajille rakennushankkeet olivat järisyttävän kalliita. Silti investoinnit toteutettiin, ei vain tuolloin eläneitä vaan myös tulevia varten. Silloin uskottiin, että elämä jatkuisi kauan nykyhetkestä eteenpäin. Rakennukset kantoivat arvomaailmaan kuuluvaa viestiä seuraaville sukupolville.

Mitä me tänään mahdamme ajatella ikuisuudesta, tai edes Itä-Suomen elämästä ensi vuosisadalla? Mitä me arvostamme, kun laskemme neliöitä, kuutioita ja euroja? Kenelle me oikeastaan rakennamme taloja, taajamia ja kaupunkeja? Mitä se jälki, jonka me ympäristöön jätämme, kertoo meistä lastenlapsillemme?

Ystävä sormeili pöydällä pyörinyttä kommunikaattoria ja totesi, että tästä Suomi tunnetaan. Nokiasta, korkeasta teknologiasta, luovuudesta.

Jonain päivänä, kun mobiiliteknologian kausi on ohi, koittaa seuraavan suuren aallon aika. Mikä se aalto on nimeltään ja mitä se maailmaan tuottaa, sitä emme vielä tiedä. Varmaa kuitenkin on, että aallon harjalla ratsastavat ne, joilla on eniten kekseliäisyyttä ja taitoa.

Millaisia ovat ne arkkitehtoniset tilat, joissa suomalaiset tulevaisuuden osaajat tänään opiskelevat ja työskentelevät? Millaisissa rakennuksissa he asuvat ja viettävät vapaa-aikaansa?

Ovatko ne uljaita, lennättääkö niiden väljyys ja muoto ajatuksen nousukiitoon? Muodostavatko ne poikkeuksellisen vaikuttavia ympäristöjä, synnyttävätkö ne spontaanisti luovia yhteisöjä?

Mitä enemmän ystävä kysyi, sitä vakaammin vaikenin. En kehdannut sanoa, ettei koulujen ja työpaikkojen keskeisin ongelma ole meillä esteettinen muoto vaan homeitiöiden paljous.

Hän oli palavaa intoa täynnä. Tehkää edes viisi per kaupunki, hän pyysi, tai edes kolme. Keskelle, lähelle toisiaan - tehkää graniittiäidin syliin kivirakennuksia, jotka seisovat paikoillaan vielä tuhansien vuosien kuluttua. Antakaa niiden nousta korkeuksiin, koristakaa niiden seinät taiteilijoiden maalauksilla ja pitäkää niiden ovet avoimina.

Kun mies puhui, ajattelin Pariisin Notre Damea. Hän on oikeassa: kyllä pitäisi, kyllä kannattaisi, mutta. Se mutta se meidät kahlitsee, tietoisuus neliöhinnoista ja tuottoarvoista ja tanskalaisten kiinteistösijoittajien kriteereistä.

Onneksi ne, jotka 200 vuotta sitten rakensivat Kuopion tuomiokirkkoa, eivät olleet kiinteistöbisneksestä kuulleetkaan. He vain rakensivat, koska halusivat tehdä parasta ja kauneinta, mihin ikinä pystyivät. Mitä me haluamme?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Olemme tähtipölyä, lensimme Kuuhun

Mätäkuun juttuja

Puheenjohtajan valinta ei yksin pelasta keskustaa

Rajat ovat ylittyneet

Vanha auto on tarkan talouden perusta

Perämeren lohia tappava outo tauti huolestuttaa

Turvakudelmaa on joskus vaikea hahmottaa

Sitä saa, mitä tilaa

Savolaista small talkia

Lihan alkuperämaatietoa ei oikeasti tarvitse aina kertoa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.