Ekumenia toteutuu arkisessa työssä

Tänään alkava ekumeeninen rukousviikko kutsuu kristittyjä kaikkialta maailmasta rukoilemaan kristittyjen ykseyden puolesta. Rukousviikkoa on vietetty jo yli sata vuotta ja Suomessakin 1960-luvulta lähtien. Kristikunnan hajaantuminen keskenään kilpaileviin ja toisiaan kyräileviin ryhmiin on silti tänä päivänä yhtä karua todellisuutta kuin sata vuotta sittenkin.

Ykseydestä tavoiteltavana päämääränä muistutetaan jälleen sunnuntain jumalanpalveluksissa, joissa luetaan tasavallan presidentti Tarja Halosen rukouspäivänjulistus. Siinä todetaan, että "yhteen kokoontuminen leivän murtamista ja jakamista varten pyhässä ehtoollisessa on kristinuskon yhteisen opetuksen mukaan kirkon perusolemus".

Ehtoollisyhteys on kuitenkin tällä hetkellä vain kaukainen haave. Vaikka kirkkokunnat jatkuvasti käyvät teologisia neuvotteluita, ovat näkemyserot esimerkiksi pappeudesta vain kasvaneet. Yhteiseen ehtoollispöytään ei voi mennä, jos ei tunnusta toisen kirkkokunnan pappeja oikeiksi papeiksi.

Kyse ei ole vain kirkkokuntien välisistä näkemyseroista, vaan pappeus jakaa myös Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Naispappeutta vastustavan Luther-säätiön piispa Matti Väisänen saarnaa tänään Kuopiossa. Luther-säätiön papeista kaikkia ei ole vihitty Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Sama pätee Väisäsen piispanvirkaan. Väisänen ei ole luterilaisen kirkon, vaan ruotsalaisen Lähetysprovinssin vihkimä piispa.

Vaikka opilliset erot estävätkin ehtoollisyhteyden, tekevät eri kirkkokuntiin kuuluvat kristityt paljon arkista yhteistyötä. Monissa kodeissa ekumenia on jokapäiväistä sen vuoksi, että avioparit eivät ole jäseninä samassa kirkossa. Vaikeudet on opittu voittamaan sovittelemalla. Ekumeeninen avioliitto voi perheenjäsenten ehtoollisyhteyden puuttumisesta huolimatta olla myös rikkaus.

Opilliset erot eivät myöskään ole esteenä monissa yhteisissä hankkeissa, joissa Suomessakin toimivat kristilliset kirkot ovat yhdistäneet voimiaan. Molemmat kansankirkkomme, evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko, ovat arvostelleet ulkomaalaislain tulkintaa, joka on johtanut kohtuuttomuuksiin. Äskettäin kuolleen egyptiläisen Eveline Fadayelin viimeiset kuukaudet olisivat olleet paljon synkemmät ilman kirkkojen hänelle suomaa tukea ja turvaa.

Kirkot ovat olleet aktiivisia myös puolustaessaan lasten oikeutta oman uskontonsa opetukseen. Viime vuoden lopulla kristilliset kirkot yhdessä muiden Suomessa toimivien uskonnollisten yhteisöjen kanssa vetosivat päättäjiin, jotta uskonnon opetusta ei enää vähennettäisi. Kyse oli merkittävästä, jopa historiallisesta yhteisestä esiintymisestä, jonka ei toivoisi jäävän viimeiseksi.

Työ rauhan puolesta on myös keskeistä ekumeenisessa toiminnassa. Nyt alkavan rukousviikon kutsu yhteyteen tulee Jerusalemin kristityiltä, keskeltä levotonta Lähi-itää, jossa rauha on unelma. Työtä siis riittää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.