Elämää maan alta

Metallien hintojen tuntuva nousu on muuttanut nopeasti myös suhtautumista kaivosteollisuuteen.

Suomessakin, jossa kaivostoiminnalla on pitkät ja vahvat perinteet, oli jo henkisesti valmistauduttu siihen, ettei elinkeinolla ole tulevaisuutta. Kaivos toisensa perään on lopettanut, ja korvaavia työpaikkoja on haettu muista elinkeinoista. Jossain vaiheessa alkoi näyttää, ettei esimerkiksi Savon tuntumaan jää kuin yksi ainoa kaivos: Pyhäjärven nikkelikaivos.

Uusi nousu alkoi Lapin kultakaivoksista. Talvivaaran jättimäisen nikkelikaivoksen alkupamaus kiirii nyt kaikuna läpi itäisen Suomen ja panee vauhtia moniin muihin kaivoshankkeisiin.

Sotkamon Talvivaaran ensimmäisistä räjäytyksistä ei ole kulunut kuin viikko, kun Polvijärveltä tulee uutinen Kylynlahden kaivoshankkeen toteutumisesta. Polvijärven kirkonkylän tuntumassa olevaan Kylynlahteen on suunnattu suuria toiveita jo jonkin aikaa. Kobolttia, sinkkiä ja nikkeliä sisältävässä malmiossa on laskettu olevan louhittavaa vähintään vuosikymmeneksi, mikä toisi pohjoiskarjalaiseen viiden tuhannen asukkaan kuntaan pari sataa pysyvää työpaikkaa.

Polvijärven ohella avautuva kaivos tuo tuo maan alta uutta elämää myös sen naapureihin, ennen muuta Outokumpuun ja Kaaville, joilla molemmilla on entuudestaan vankkaa kaivososaamista. Osansa Kylynlahdesta saa aikanaan myös Siilinjärvi, jossa malmin rikastaminen tapahtuu.

Talvivaaran nikkelikaivoksen pääomistaja on venäläinen kaivosjätti Norilsk Nikel. Kylynlahden avaa puolestaan australialainen Vulcan Resources. Tämä kertoo Suomen uuden maanalaisen renessanssin pääomapohjasta: kun kotimaiset ovat luovuttaneet, sijoittajat tulevat ulkomailta - ja korjaavat aikanaan myös kaivoksista saatavat voitot itselleen.

Suomen kaivosteollisuuden siirtyminen ulkomaiseen omistukseen on yksi ilmentymä maailmantalouden globalisaatiota. Esiintymien tutkiminen ja kaivosten avaaminen vaativat runsaasti riskipääomia, ja niitä ei Suomen kaltaisesta maasta löydy. Näin kenttä jää vapaaksi kansainvälisille suurille toimijoille.

Tämä loukkaa varmasti monen suomalaisen isänmaallisia tunteita, mutta onko kehitykselle vaihtoehtoa?

Talvivaaran kaivoksen toimitusjohtaja Pekka Perä pyysi Savon Sanomien haastattelussa valtiota - ennen muuta Teollisuussijoitusta ja Finnveraa - mukaan rahoitustalkoisiin. Valtio on perinteisesti viimeinen keino, kun yksityiset konstit eivät auta. Sinänsä pitää ihmetellä, miten passiivisesti suomalaiset itse suhtautuvat maaperänsä rikkauksiin.

Pohjois-Savossa kaivoshankkeita on vireillä ainakin Kaavilla ja Leppävirralla. Luikonlahden ja Kotalahden kaivokset suljettiin niissä aikanaan kannattamattomina, mutta maan alle jäi molemmissa kunnissa runsaasti louhittavaa. Jos hinta on kohdallaan, pienemmätkin pitoisuudet riittävät.

Kun pimeässä maan alla menee hyvin, näyttää pienen kunnan taivaskin kirkkaammalta. Kuten usein on todettu: kaivostyöpaikat eivät karkaa Kiinaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.