Elämä olisi köyhää ilman yksityisten ihmisten intoa

Toukokuu on kohta puolivälissä, ja suomalaiset valmistautuvat täyttä päätä tulevaan kesäkauteen. Viime kesä oli historiallisen märkä, joten kukaan panisi tuskin pahakseen, jos tuhannet ja taas tuhannet suviset juhlat ja tapahtumat saataisiin viettää poutasäässä sinivalkoisen taivaan alla ja auringon lämmittäessä mukavasti talven kohmettamia hartioita.

Aurinkoinen ja lämmin ei ole vain puhtaasti ruumiillinen toive, sillä nimenomaan kesäsäällä on myös valtaisat taloudelliset vaikutukset. Myönteishengessä valmistellut suuret kesätapahtumat muuttuvat järjestäjien mielessä painajaisiksi, jos odotetut kymmenet tuhannet ihmiset jäävät saapumatta jatkuvien sateitten pelottamina. Syntyville tappioille haetaan kuumeisesti maksajaa, ja ikävimmissä tapauksissa pitkä juhlaperinne katkeaa katkeriin riitoihin ja yleisen innostuksen täydelliseen lopahtamiseen.

Valtiovalta on tukenut perinteisesti hyvinkin monien kesätapahtumien järjestämistä. Taiteen edistämiskeskuksen uunituore johtaja, Vasemmistoliiton ex-kansanedustaja Minna Sirnö, on peräänkuuluttanut, että valtion pitäisi kantaa kulttuurista huolta myös taloudellisesti vaikeina aikoina. Sirnön toive on perusteltu. Esimerkiksi elinkeinoelämälle suunnattujen miljarditukien rinnalla vuotuiset kulttuuriavustukset ovat vain rikka rokassa.

Valtion kulttuuritukia ollaan suuntaamassa mitä ilmeisemmin yhä enemmän taiteen ammattilaisille. Myös perinteiset suuret kesätapahtumat näyttävät pärjäävän vielä kohtalaisesti yhteiskunnan vuotuisessa rahanjaossa. Tukipotin supistuessa kärsijän asemaan joutunevat uudet tapahtumat, joita niitäkin Suomessa joka vuosi vielä syntyy.

Kaikkinensa tilanne on kulttuuritapahtumien rahoituksessa se, että puhtaasti julkisen tuen varaan ei voi Suomessa enää mitään rakentaa. Suomen kesä jäisi hyvin köyhäksi, jos jäätäisiin odottamaan valtion tai kuntien runsaskätistä avustamista. Suurin osa kesän riennoista toteutuu tänään lähinnä yksittäisten ihmisten innostuksen ja uhrimielen ansiosta.

Onneksi tuota innostusta tuntuu vielä riittävän. Hyvä esimerkki on Kaustisen kansanmusiikkijuhlat. Vanhan organisaation sortuessa miljoonavelkojensa alle paikalliset kulttuuritoimijat rakensivat keskuudestaan uuden ryppään, joka pyörittää nyt festivaaleja nuoruuden innolla. Pohjois-Savossa on vastaava esimerkki ”paikallinen kaustinen” Siilifolk, joka paljolti talkootyöllä on kehittynyt koko Itä-Suomen suurimmaksi kansankulttuuritapahtumaksi.

Alkavasta kesästä voi sanoa, että kesäteatteria, musiikkia ja erilaisia hullunkurisia SM- tai MM-kisoja riittää kiitettävästi.

Savonlinna tarjoaa oopperaa, Mikkeli klassista musiikkia, Kuopio kansainvälisen tanssin helmiä. Pakollisiin kesäkohteisiin kuuluva Retretti on talousvaikeuksien vuoksi kiinni, mutta esimerkiksi Kuopiossa päästään nautiskelemaan kaupungin oman pojan Juho Rissasen maalaustaiteesta kaupungin taidemuseolla, kun taas Lapinlahdella yksityinen taideharrastaja tarjoilee silmien iloksi meidän aikamme merkittävimpiin maalareihin kuuluvan Kuutti Lavosen töitä.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Viisigee shakkinappulana

Työstä palautumiseen tarvitaan myös lepopäiviä

Viisuboikotti on lähellä antisemitismiä

Keskusta käynnisti hallituksen synnytystuskat

Kreikka on hyvä maa

Kirkkopäivillä pohditaan sananvapautta

Keskustan kääntymys

Puheisiin Itäradasta on syytä tarttua hanakasti

Nolla ei ole merkitsevä numero

Sitran ilmastopuheista puuttuu pohdinta ja realismi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.