Elämä pettää aina

Sunnuntaina moni kansanedustaja pettyy, kun äänet eivät riitä jatkokauteen.

Julkisuus vielä syventää kipua. Sivulliset kommentoivat rannalle jäämistä ja esittävät diagnoosinsa.

Moni muukin joutuu elämään pettymyksen kanssa.

On ihastuttu, rakastuttu ja perustettu perhe. Aluksi näyttää hyvältä. Onnellinen perhe kauniissa talossa.

Sitten unelma murenee.

Syystä tai toisesta päädytään eroon, jaetaan tavarat ja sovitaan lastenhoidosta. Vaikka elämä löytää vähitellen uuden uoman, ero tuntuu silti kipeältä, kun sitä muistelee.

Epäonnistuminen voi tapahtua myös työssä, raha-asioissa, opiskelussa tai missä tahansa.

Rattijuoppoustuomio, kolari, hometalo. Moni asia voi mennä vikaan.

Mitä enemmän ihmisellä on ikää, sitä todennäköisemmin matkan varrelle mahtuu yksi tai useampi suuren luokan vastoinkäyminen.

Sellainen, jonka vaihtaisi pois, jos voisi. Meillä ei vain ole tapana puhua niistä.

Ei kipeimpiä kokemuksiaan halua jakaa kenelle tahansa.

Siksi ihmiset näyttävät päällepäin onnistuneemmilta kuin he tosiasiassa ovat.

Lähes jokainen kun on saanut omat elämänhaavansa. Harvassa ovat täysin ehjin nahoin selvinneet.

Mistähän ihmiset saavat voimaa jaksaa kun suuri pettymys tai onnettomuus osuu omalle kohdalle?

Luulen, että kaikkein tärkeintä on sisäinen toivon tuntu. Toivo uskoo, että parempaa on edessä päin.

Tämän hetken kurjuus ei kerro lopullista totuutta tulevaisuudestani.

Toivoa voi kutsua myös armon kokemukseksi.

Armo eli ansaitsematon rakkaus minun osakseni kertoo siitä, että epäonnistumisesta huolimatta saan olla olemassa ja jatkaa elämää. Kipeä asia ei määrittele minua, sillä elämässä on paljon muutakin.

Tälle on sukua plan B -filosofia.

Sen mukaan meillä on aina ykköstavoitteita, mutta niiden ei ole pakko toteutua.

Toisenlainenkin elämäntie on riittävän hyvä. B-suunnitelmakin toimii.

Selviytymistarinoista huolimatta elämä kuluttaa ja pettymyksiä kertyy. Ne eivät silti ole pelkästään menetyksiä, vaan niistä syntyy eräs kollektiivinen voimavara.

Kipeät kokemukset vahvistavat kykyä myötätuntoon.

Samaistumme kärsivän osaan ja haluamme auttaa, koska tiedämme oman kokemuksen perusteella, miltä tuntuu kun seinä tulee vastaan.

Opetamme auttamisen arvot lapsillemme ja he omille lapsilleen.

Ehkä täydellisesti onnistuneiden ihmisten maailma on aika kylmä. Sieltä kun puuttuu myötätunto. Siksi taivaaseen otetaan vain syntisiä ihmisiä.

Kirjoittaja on kuopiolainen teologian tohtori.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Valevarusmies palveluksessa

Ilmastotoimissa on vaara ajautua umpikujaan

Voiko seurakuntaa kutsua harrastusyhdistykseksi?

Brexit-neuvotteluissa varauduttava pahimpaan

Kiistelty saarnamies saapuu

Revontulten väriliukumaloisteita

Helle helli kotimaan matkailua

Alkon asema riippuu etämyynnin tulkinnasta

Populismin turistiluokka

Kaikkien aikojen vaalit

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.