Elän, jos en sitten kuole

Minä elän.

Talousasioihin erikoistunut Kauppalehti yllätti suomalaiset uuteen vuoteen ilmestymällä uudella nimellä.

Minä elän.

Tuttu sanonta, joka tätä ennen on totuttu liittämään kansalliskirjailija Aleksis Kiven surulliseen loppuun Nurmijärven Palojoen kylässä Sylvesterin päivän tuntumassa vuonna 1872.

Ylevämieliset kotimaisen kaunokirjallisuuden apostolit ovat tulkinneet Kiven sanoman siten, että kirjailija olisi kaiken surkeutensa keskellä ymmärtänyt oman tuotantonsa kuolemattomuuden. Arkisemman selityksen mukaan Minä elän -repliikki oli ainoastaan kirjailijan viimeinen epätoivoinen kuiskaus luokseen tulleille tuttavilleen, jotka kyselivät kirjailijan omaisilta, josko tämä oli kuollut vaiko vielä elossa.

Minä elän.

Kauppalehti oli painanut oman sanomansa isoin sinisin kirjaimin ja Aleksis Kivestä poiketen vahvassa voiton huumassa. Kilpaileva Taloussanomat oli nyt saateltu näkyvästä painetun sanan maailmasta tietokoneiden näkymättömään bittiavaruuteen ja kentälle oli jäänyt vain yksi voittaja.

Voisiko ajatella myös niin, että Kauppalehden ylpeässä tervehdyksessä oli aimo annos raamatullista Daavidin riemua, kun hän oli kaikkien ällistykseksi kukistanut jättiläismäisen Goljatin; Taloussanomathan oli osa Helsingin Sanomien Erkkojen dynastiaa, jonka rinnalla tamperelaisen Aamulehden ympärille rakentunut konserni on isosta koostaan huolimatta vielä maakuntasarjaa.

Minä elän.

Hyvä, että edes yksi päivittäinen talouslehti sentään pystytään painamaan, jos kohta sekin entisestään ohentuneena.

Joku pessimisti kysyy varmasti Kauppalehden tammikuun 2. päivän 2008 etusivun nähdessään, että "miten pitkään?"

Mutta se on sen ajan murhe.

Kaikkien suomalaisten kansalliskirjailija Kivestä on hyvä jatkaa savolaiseen kansalliskirjailijaan Joel Lehtoseen, joka nostettiin taas kerran juhlakaluksi eilisiltana, Aapelin päivän kääntyessä ehtoopuolelle, kun Kuopiossa jaettiin vuotuista kirjallisuuden Savonia-palkintoa.

Tämän vuoden savonisti, kirjailija Markku Turunen on tehnyt vuosien saatossa urosmehiläisen työn muinoisessa Säämingissä syntyneen Lehtosen elämäntyön perkaamisessa ja esiin nostamisessa. Toinen urakoitsija on ollut toimittaja Pekka Tarkka, joka on toimittanut paksuja kirjoja lehtolapsena syntyneen kirjailijan elämästä ja kirjeenvaihdosta. Tietysti Lehtosen asiaa ovat ylläpitäneet myös paikalliset itäsavolaiset ihmiset, vaikka Putkinotkon ovet taisivat olla jo viime kesänä kiinni matkailijoilta.

Turusen teos Hyvä Joel oli vahvasti ehdolla jo vuosi sitten Savonia-palkinnolle.

Hyvä Joel oli elämäkertaromaani. Nyt voittoon vienyt Löytötavaraa on harvinaista herkkua tämän päivän suomalaisessa kaunokirjallisuudessa: asiantunteva, ajatuksia herättävä ja taiten kirjoitettu esseekokoelma. Joel Lehtosen maallisten ja henkisten juurien ohella Turunen kaivelee esseissään myös oman yhteiskunnallisen ja kirjallisen minänsä kehitystä.

Markku Turunen tekee palkintokirjassaan rehellistä tilitystä omasta elämästään.

Rehellisin, suorastaan säälimättömän rehellinen, on ollut Suomen kirjallisuudessa Joel Lehtonen itse.

Herraskaisissa oloissa kasvanut lehtolapsi, höppänänä pidetyn kylän yhteisen naisen äpäräpoika eli ikäänkuin kahdessa maailmassa. Yhtäältä hänellä oli läheisiä, ystäviä ja tuttavia oman aikansa yhteiskunnan ylimmissä kerrostumissa, mutta toisaalta hän oli koko ajan myös onnettoman äitinsä poika. Tuo sielullinen kahtiajakautuneisuus yhtyneenä pahenevaan reumatismiin teki Lehtosesta yhtäältä nerokkaan näkijän ja kirjailijan. Toisaalta se ajoi hänet lopulta henkiseen nurkkaan, josta ei päässyt pois muutoin kuin köyden jatkona.

Lehtosen viimeinen suurteos kaksiosainen Henkien taistelu on pirullisen pikkutarkasti piirretty kuva 1930-luvun alun hurmahenkisestä Suomesta ja sen silmäätekevistä. Kirjailija ei armahda siinä edes omaa perhepiiriään.

Tämän päivän Nato-intoilu, tuloerojen kasvu, maallisen mammonan arvostus ja yhä paheneva julkkiskulttuuri olisivat erinomaista kyntömaata Joel Lehtoselle, jos hän olisi ja eläisi.

Tarvetta ainakin olisi. Jokainen sukupolvi tarvitsee miehiä tai naisia, jotka eivät pelkää repäistä temppelin esirippua auki.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Tuleeko meistä ikinä aikuisia?

Kirje pysäyttää kiireessä

Suhde Venäjään jakaa Euroopan populisteja

Metsälain määräyksiä voi olla syytä tarkistaa

Voihan Vilkku sentään

Kauppasota voi laajeta talouskriisiksi vahingossa

Fiksut ruokakaupat auttavat asiakasta

Perusteita olisi pienentää Finnpulpia

Viisigee shakkinappulana

Työstä palautumiseen tarvitaan myös lepopäiviä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.