En taputa asuntoministerille

Nykyinen hallitus on siitä erikoinen, että siinä on kaksikin ministeriä, jotka hoitavat aluepolitiikkaa ja jotka molemmat on valittu eduskuntaan Helsingistä.

Virallisesti aluehallinnosta vastaa hallituksessa keskustan Mari Kiviniemi, joka muutti kirjansa myöhemmällä iällä Etelä-Pohjanmaalta pääkaupunkiin, kun siellä tarvittiin nimekästä ehdokasta Anneli Jäätteenmäen tilalle. Kokoomusta edustava perusstadilainen asuntoministeri Jan Vapaavuori on valtakunnallisen asuntopolitiikan hoidon sijasta keskittynyt tekemään aluepolitiikkaa stadilaisesta näkökulmasta. Siltä se on ainakin näyttäytynyt julkisuudessa tänne maakuntiin.

Hallituksen väkivaltainen Sipoo-ratkaisu, jossa asuntoministeri oli yksi keskeisiä toimijoita, jätti ikävän sivumaun, joka ei hevin poistukaan suusta. Pakkoliitosta valmisteltaessa annettiin ymmärtää, että Sipoon läntiset osat säilyisivät maaseutumaisen väljänä asuinalueena. Uusimmissa uutisissa on puhuttu kuitenkin jo tiiviistä kerrostaloalueista.

Asuntoministeri on saanut viime päivinä useilta tahoilta kiitosta puheistaan, joissa hän on arvostellut uusien suurten kauppakeskusten rakentamista eri puolille valtakuntaa.

Miten tämänkaltaisiin puheisiin olisi suhtauduttu, jos niitä olisi ollut esittämässä joku perinteinen vihreä ympäristöministeri?

Erityisesti Jan Vapaavuoren omassa puolueessa, kokoomuksessa, olisi nostettu ankara äläkkä ja sanottu, että ideologisesti värittynyt ministeri haluaa rajoittaa elinkeinovapautta ja että muun hallituksen pitäisi ehdottomasti jyrätä enemmistöllään yksittäisen ministerin mielipide nurin.

Miksi Vapaavuorta kuitenkin kiitellään?

Taustalla saattaa olla vielä kaikuja kevään ja alkukesän vaalirahakohusta, jolloin asuntoministeri uskalsi haastaa itsensä pääministeri Matti Vanhasen Vihtiin suunnitellusta uudesta uljaasta kauppakeskuksesta.

Kohun keskellä Vapaavuori näyttäytyi monellekin puhdasotsaisena Ritari Rohkeana tai rohkeana Robin Hoodina, joka pelottomasti iski hämäräperäisten liikemiesten ja heidän rahoittamiensa poliitikkojen kimppuun. Rehtinä, joskin naisasioissa tumpelona tunnettu pääministeri sai pahan kuprun kylkeensä yhden ministerinsä ansiosta.

En ole jaksanut taputtaa asuntoministerille ennen hänen muutaman päivän takaisia hypermarket-puheitaan enkä taputa niitten jälkeenkään.

Jan Vapaavuoren pyrkimykset uusien maakuntiin suunniteltujen kauppakeskusten rakentamisen estämiseen ovat pelkää helsinkiläistä taktiikkaa, ainaista vetämistä kotiinpäin.

Ministerin päällimmäisenä tavoitteena on turvata, että Helsinki kasvaa eikä menetä ihmisiä saati pääomia edes lähialueilleen saati sitten kaukaisemmille talousalueille ja maakunnille. Maan valtalehdestä on voitu lukea, että yksi neliö Helsingissä maksaa tänään noin 5 000 euroa. Se on huikea summa sille, joka joutuu esimerkiksi työnsä vuoksi myymään jossain sivummalla Suomessa olevan talonsa ja hankkimaan asunnon pääkaupungista.

Neliöhintojen ero on helposti kymmenkertainen: maalaiskirkonkylän omakotitalon hinnalla saa Helsingistä kymmenkunta neliötä, yhden pienen huoneen verran tilaa. Miksi ihmiset kuitenkin uskaltautuvat hankkimaan isolla velalla Helsingistä? Sen vuoksi, että siellä asuntojen hinnat nousevat kaiken aikaa jatkuvan muuton seurauksena ja että näin velatkin muuttuvat vähin erin saataviksi, jos ja kun asunto myydään.

Viime kädessä tämän pääkaupunkilaisten ansiottoman vaurastumisen maksavat maakunnat, jotka menettävät väestöään.

Helsinkiläisille olisi katastrofi, jos sen asuntojen hinnat junnaisivat paikallaan tai kääntyisivät laskuun, kuten sadoissa kirkonkylissä tai kylissä on tapahtunut.

Asuntoministerinä Jan Vapaavuorella on erinomainen paikka harjoittaa päätoimista helsinkiläistä kunnallispolitiikkaa ja jarruttaa suuria kaupallisia investointeja maakunnissa.

Ministerin mielestähän tulevaisuuden hypermarketit on järkevintä rakentaa Helsingin keskustaan. Silloin kansalaisten rahat jäisivät oikeaan paikkaan eivätkä lentäisi taivaan tuuliin jonnekin Pieksämäelle.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Sen sijaan, että tähdättäisiin proteiinipatukan voimalla timmin pyöreään tarakkaan, ravitsemuksella tulisi pyrkiä meidän itäsuomalaisten lempparikansantaudin ehkäisemiseen

Liikennepolitiikassa hallituskriisin ainekset

Äänestysikärajan laskua voisi kokeilla

Mistä voin luopua

Komea palkinto uurastajille

Wincapita oli oppitunti siitä, ettei rikos kannata

Liikkumisen kynnystä viisasta madaltaa

Vastuullinen yritystoiminta

Mieli maassa – ja taivaassa

Kansakoulun kirjaston lainausjonossa jonkun Adolf Hitlerin kanssa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.