Ensiksi kaatui Vasili, 76

Sota on julmaa ja ratsuväki raakaa, sanotaan. Silti aina tapahtuu sotimisen ja melskaamisen keskellä sattumuksia, jotka muistuttavat siitä, että sodissa on aina myös inhimilliset puolensa.

Kuopiolainen emeritusprofessori ja rovasti Heikki Makkonen ja hämeenlinnalainen rehtori Asko Makkonen ovat koonneet tuhdin, 500-sivuisen kyläkirjan sukunsa synnyinsijoilta, jonka tämän päivän suomalaiset tuntevat kuuluisana "Hyrsylän mutkana".

Kuuluisuus tuli siitä, että tuota suureen Suojärven karjalaispitäjään kuulunutta aluetta ei ehditty evakuoida talvisodan edellä, vaan liki pari tuhatta ihmistä jäi neuvostojoukkojen vangiksi ja siirrettiin leireille Kaimaojalle Kontupohjan pohjoispuolelle ja Interposolkaan Aunukseen. Sota loppui maaliskuun 13. päivänä 1940, mutta hyrsylänmutkalaisille vapaus koitti vasta kesän korvalla.

Hyrsylän asekuntoiset miehet olivat toki rintamalla, ja into suomalaisen isänmaan puolustamiseen oli luja. Moisseinvaara, sinikuusamain kylä -kirjassa Heikki Makkonen kertoo, miten jopa 76-vuotiaalla Vasili Koivusella mieli poltteli päästä mukaan vuoden 1939 myöhäissyksyn kertausharjoituksiin.

Kotiväki esteli ja epäili erityisesti Vasilin ampumataitoja, mutta ukko ei puheista piitannut.

- Jesli en malttane, ni hos kepil passaroin, hän sanoi. Jos ei minusta muuhun ole, niin ainakin kepillä huitelen!

Ja niin Vasili nousi suksilleen ja lähti sujuttelemaan kohti kokoontumispaikkaa, Matsisen taloa. Ensimmäisessä alamäessä hän pyllähti nurin, ja vaimo, joka pirtin ikkunasta oli seurannut miehensä lähtöä sotatielle, loihe lausumaan ilosta:

- Tulgua katomah, miän sod'ilas jo kuad'ui. Tulkaa katsomaan, meidän sotilas jo kaatui.

Vasili tuskin kuuli vaimonsa huomautusta ja jatkoi Matsiseen. Siellä hänet saatiin sentään ylipuhutuksi jäämään kotiin naisten ja lasten turvaksi ja jos ei muuta, niin hevosia hoitamaan.

Hyrsylänmutkalaiset - yhtenä heistä ikinuori tanssinopettaja Aira Samulin - ovat muistelleet myöhemmin useasti talvisodan syttymistä ja sen erikoisia seuraamuksia.

Miksi Suojärven itäisten rajakylien väki jätettiin vihollisen armoille? Heikki Makkonen on selvittänyt hänkin tätä kysymystä ja huomannut, että vika ei ollut väestön asenteessa.

Sodan vaaran kasvaessa monet ihmiset päinvastoin halusivat siirtyä kauemmaksi rajalta. Evakuointiviranomaisilta oli tullut kuitenkin ohje, jonka mukaan oli pysyttävä paikallaan niin kauan kuin annetaan evakuoimiskäsky. Samalla oli annettu ymmärtää, että viranomaiset huolehtisivat myös kuljetuksesta.

Tuota virallista käskyä jäätiin odottamaan. Kylän evakuointipäällikkökin eleli muina miehinä hyvässä uskossa ja kehotti väkeä elämään normaaliin tapaan.

Marraskuun 30. päivän aamulla 1939 herättiin sitten sodan keskelle. Vasta siinä vaiheessa saatiin virallinen, sisäministeri Urho Kekkosen allekirjoittama evakuointikäsky. Ennen sen tuloa neuvokas suomalaisupseeri, luutnantti H. Liipola, oli ottanut jo ohjat käsiinsä ja kehottanut ihmisiä liikkeelle:

- Jos meinaatte lähteä, niin lähtekää heti, sillä seuraavat, jotka kylään tulevat, ovat venäläisiä.

Niinkuin olivatkin.

Moisseinvaaralaisten kohtalot satuttivat myös savolaisia, sillä venäläisiltä pelastuneet evakuoitiin iso osa Suonenjoelle. Yksi keskeisistä sijoituspaikoista oli Iisveden teollisuustaajama, jossa rullatehtaalla, sahalla ja myllyllä oli huutava pula työväestä.

Savossakaan ei kaukaa idästä tulleisiin, outoa murretta puhuneisiin evakoihin suhtauduttu aina ylen ystävällisesti. Suojärveläisten korvissa ei kuulostanut varmasti mieltäylentävältä, jos ja kun heille sanottiin, että "menkää hiiteen senkin ryssät ja syöttiläät" tai että "omat kotinne olette tuhlanneet ja nyt sitten tulette tänne huollettavaksemme".

Tuon ajan savolaisisäntien ja -emäntien puolustukseksi pitää sanoa, että monet heistä luulivat joutuvansa huolehtimaan evakoista omalla kustannuksellaan. Kohtelu parani taloissa heti, kun kuultiin, että valtio korvaa kyllä kulut.

Välien lämmetessä alkoi erityisesti nuorten evakkojen ja suonenjokisten välille syntyä niin tiiviitä ihmissuhteita, että moni suojärveläinen jäi palaamatta kotikyläänsä Moisseinvaaralle tai muualle, kun siihen avautui taas hetkeksi tilaisuus jatkosodan aikana.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Pääkirjoitukset

Vereslihalla

Sote-palvelujen järjestämisessä liikaa vaihtelua

Hallituksen on kannettava vastuunsa turvallisuudesta

Uusi hallitus tarvitsee vahvan alun

Pohjoinen lämpeni ja poro nääntyi nälkään

Vastakkainasettelun ilmapiirissä on kiky-lisää

Kalakukon nimisuoja ei toimi toivotusti

Osataanko yhteisöllisyyttä arvostaa ja johtaa?

Hyvä elämä, armelias kuolema, mielellään ei jäisen vuoren huipulla

Venäjän urheilu ei pääse irti suhmuroinnista

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.